Sammio

4 TYÖAIKA JA VUOSILOMA

Tässä osuudessa käsitellään vuosiloman ja työajan määräytymistä lain sekä yleisen käytännön mukaan. Osuudessa käydään läpi työaikalaki ja vuosilomalaki. Sen lisäksi tarkastellaan yleisiä työehtosopimusperiaatteita niin työajan kuin vuosiloman osalta.

4.1 Työaikalaki

Työaikalakia sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin työ- ja virkasuhteisiin.

4.1.1 Työaikalain soveltamisala

Soveltamisala ja soveltamisalan ulkopuolelle jäävät

Työaikalain soveltamisala on yleinen. Lakia sovelletaan sekä työ- että virkasuhteen perusteella tehtävään työhön. Soveltamisalapoikkeuksista säädetään työaikalain 2 §:ssä.

Työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät henkilöt, joilla on työaika-autonomia ja jotka kuuluvat 2 §:ssä säädetyn luettelon piiriin. Työaika-autonomia on työntekijällä, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja joka siten voi itse päättää työajastaan. Työaika-autonomiaa arvioitaessa merkityksellistä on työntekijän tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa työaikansa pituuteen ja sijoitteluun. Työaika-autonomian käsite on työaikalaissa uusi.

Työaikalaissa määritellään tyhjentävästi ne tilanteet, joissa työaika-autonomian vaatimuksen täyttyessä työaikalakia ei sovelleta. Työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle jää työ,

  • jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön taikka sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä.
  • työnantajan perheenjäsenen tekemään työhön.
  • lain soveltamisalan ulkopuolelle jää myös työ, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä (esimerkiksi liikkuva työ, myyntimiehen ja kiinteistönvälittäjän työ).

Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät myös merenkulun työsuhteet, joista säädetään erikseen. Niin ikään opetus- ja tutkimushenkilöstö, metsä-, metsänparannus- tai uittotyötä tekevät sekä Rajavartiolaitoksen henkilöstö ja luotsaustyötä tekevät jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle, sillä edellytyksellä, että heidän työajoistaan on sovittu työ- ja virkaehtosopimuksin. Maastossa tehtävä koneellinen metsä- ja metsäparannustyö sekä puutavaran lähikuljetustyö kuuluvat työaikalain soveltamisalan piiriin.

Suurin muutos verrattuna vanhaan työaikalakiin on se, että kotona tehtävä työ ja ns. etätyö kuuluvat työaikalain soveltamisalan piiriin.

Alle 18-vuotiaan työntekijän tekemään työhön sovelletaan lisäksi nuorista työntekijöistä annettua lakia. Työaikalakia on sovellettava myös oppisopimussuhteessa.

Kuvio: Työaikalain soveltamisala

Muita työaikasäännöksiä

4.1.2 Työajaksi luettava aika ja varallaoloaika

Työaikaa on työhön käytetty aika sekä aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä (TAL 3 §).

Työaikaa on siis myös etätyö, kotona tehtävä työ tai muualla tehtäväksi sovittu työ (kokous, neuvottelu, matkalla tehty työ).

Matkustamiseen käytetty aika on työajaksi luettavaa aikaa vain, jos sitä on samalla pidettävä työsuorituksena. Tästä on kysymys asentajan tai kodinhoitajan siirtyessä työpäivän aikana työkohteiden välillä. Muilta osin matkustaminen ei ole työaikaa, mutta työnantajalla on velvollisuus huolehtia, että matkustaminen ei kohtuuttomasti kuormita työntekijää.

Seuraavat ajat eivät ole työaikaa, vaikka työnantaja maksaisikin niistä korvausta:

  • koulutusaika muualla kuin työpaikalla työaikana (pakollinen koulutus on työaikaa)
  • terveystarkastukset (pakollinen terveystarkastus on työaikaa)
  • työnantajan järjestämät sosiaaliset tilaisuudet
  • päivittäiset lepoajat eli ruokatauot, jos työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta
  • matkaan käytetty aika, ellei siihen liity sellaista työtä, minkä vuoksi matkaa on pidettävä osana työsuoritusta
  • varallaoloaika muualla kuin työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.
  • henkilöstön edustajien luottamustehtävien hoitamiseen käyttämä aika ei ole työajaksi luettavaa aikaa.

Jos työntekijän tulee kuitenkin edellä mainittuna varallaoloaikana olla työpaikalla (päivystys) tai sen välittömässä läheisyydessä, myös varallaoloaika luetaan työajaksi. Silloin, kun varallaoloa ei lueta työajaksi, sopivat työnantaja ja työntekijä siitä maksettavasta korvauksesta, ellei sitä ole määrätty työehtosopimuksessa. Varallaolokorvauksesta sovittaessa on otettava huomioon varallaolosta työntekijän vapaa-ajan käytölle aiheutuvat rajoitukset. Varallaolo ei saa kohtuuttomasti haitata työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Varallaolon aikana tehty työ on työaikaa.

Sillä, mikä aika lasketaan työajaksi ja mikä ei, on merkitystä erityisesti ylityölaskennassa ja ylitöiden korvaamisessa.

4.1.3 Lakiin perustuvat säännöllisen työajan järjestelyt

Yleistyöaika

Työaikalakiin perustuva säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa tai enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja keskimäärin 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon tasoittumisjaksolla.

Työaikalaki ei tunne viisipäiväistä työviikkoa, vaikka työehtosopimukset pääsääntöisesti edellyttävät sitä. Työaikalaki mahdollistaa säännöllisen työajan keskimääräistämisen.

Käytännössä säännöllisen työajan järjestämistä koskevat määräykset koostuvat työaikalain 3 luvusta kokonaisuudessaan sekä sisällöltään melko vaihtelevista työehtosopimusmääräyksistä. Työaikalain 39 §:n mukaan Aluehallintovirasto voi määräämillään ehdoilla myöntää luvan poiketa työaikalain 5 §:n säännöllistä työaikaa koskevista säännöksistä.

Vuorotyö

Vuorotyössä vuorojen on vaihduttava säännöllisesti ja muututtava ennakkoon sovituin ajoin. Vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti, kun vuoro jatkuu enintään yhden tunnin samanaikaisesti sijaiseksi tulleen vuoron kanssa tai kun vuorojen väliin jää enintään yksi tunti.

Vuorotyönä voidaan teettää mitä tahansa työtä, ellei teettämisoikeutta ole rajoitettu työehtosopimuksessa. Vuorolisiä koskevia korvausmääräyksiä on työehtosopimuksissa.

Jaksotyö

Jaksotyötä saa teettää vain laissa mainituissa töissä. Laissa oleva luettelo on tyhjentävä. Työtä voidaan tehdä kahden tai kolmen viikon jaksoissa. Säännöllinen työaika on enintään 120 tuntia 3 viikossa tai 80 tuntia 2 viikossa. Työn tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi tai työntekijöille epätarkoituksenmukaisten työvuorojen välttämiseksi saadaan säännöllinen työaika kuitenkin järjestää niin, että se on kahden toisiaan seuraavan kolmen viikon ajanjaksona tai kolmen toisiaan seuraavan kahden viikon ajanjaksona enintään 240 tuntia. Tällöin säännöllinen työaika ei saa kumpanakaan kolmen viikon ajanjaksona ylittää 128:aa tuntia eikä yhdenkään kahden viikon ajanjakson aikana 88:aa tuntia.

Jaksotyössäkin on huomioitava vuorokausilepoa ja viikkolepoa koskevat säännökset (työaikalaki 24 §).

Yötyö

Työaikalain 8 §:ssä säädetään yötyön teettämisen edellytyksistä. Säännöllisen yötyön teettäminen on sallittua ainoastaan laissa säädetyissä tehtävissä. Tilapäinen yötyö on sen sijaan sallittua.

Yötyötä on työ, jota tehdään kello 23:n ja 6:n välisenä aikana. Valtakunnallisella työehtosopimuksella on kuitenkin mahdollista poiketa yötyön sijoittumisesta niin, että yötyöksi määritetään seitsemän tunnin aika, johon on sisällytettävä kello 24 ja 05 välinen aika.

Säännöllisen yötyön teettäminen on sallittua jaksotyöaloilla riippumatta siitä, onko työ järjestetty jaksotyöksi. Samoin yötyö on sallittua vuorotyössä käytössä olevien vuorojen määrästä riippumatta. Työ voidaan jatkossa järjestää esimerkiksi kahteen 12 tuntia kestävään vuoroon.

Yötyötä on mahdollista teettää sellaisessa huolto- ja korjaustyössä, joka on välttämätöntä työnantajan säännöllisen toiminnan ylläpitämiseksi sekä työssä, jota ei voi tehdä samanaikaisesti työpaikalla tehtävän säännöllisen työn kanssa mm. työstä aiheutuvan melun tai pölyn vuoksi.

Peräkkäisten yövuorojen enimmäismäärä on rajoitettu jaksotyössä ja keskeytymättömässä vuorotyössä viiteen (aiemman vuoden 1996 työaikalain seitsemän vuoron sijasta). Työntekijän suostumuksella yövuoroja saa kuitenkin olla peräkkäin seitsemän. Työntekijän on tällöin annettava suostumuksensa kummankin lisävuoron osalta erikseen. Yövuorolla tarkoitetaan sellaista vuoroa, jossa vähintään kolme tuntia sijoittuu kello 23:n ja 6:n väliseen aikaan. Viimeisen yövuoron jälkeen työntekijälle on annettava vähintään 24 tunnin yhtämittainen vapaa.

Erityisen vaarallisessa tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavassa työssä työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia sellaisen 24 tunnin aikana, jona työntekijä tekee yötyötä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset tai työehtosopimuksella tarkemmat määräykset siitä, milloin työtä on pidettävä erityisen vaarallisena tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavana.

Työnantajan on työsuojeluviranomaisen pyynnöstä annettava tiedot säännöllisesti teetetystä yötyöstä.

Aluehallintovirasto voi työaikalain 39 §:n mukaan myöntää poikkeusluvan säännöllisen yötyön tekemiseen työssä, joka on toiminnan luonteen vuoksi välttämätöntä tehdä yöllä ja jota ei voida vaikeuksitta teettää pelkästään päiväsaikaan. Valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan sopia työn tekemisestä yötyönä myös sellaisissa tehtävissä, jotka eivät kuulu lain yötyöaloihin.

Yötyötä tekevän työntekijän oikeus työmatkakuljetukseen

Yötyötä tekevällä työntekijällä on oikeus työnantajan järjestämään työmatkakuljetukseen tilanteessa, jossa työntekijän yövuoron alkaessa tai päättyessä hänen käytettävissään ei ole reitiltään ja aikataulultaan tyydyttävää julkista liikennettä eikä työntekijällä ole käytössään autoa tai siihen verrattavaa kulkuneuvoa työmatkan tekemiseen. Alakohtaisten tarpeiden huomioon ottaminen on mahdollistettu säätämällä valtakunnallisille työnantaja- ja työntekijäliitoille mahdollisuus poiketa säännöksestä työehtosopimuksella.

Moottoriajoneuvon kuljettajan työaika

Moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautinen työaika saa olla enintään 11 tuntia vuorokausilepoa seuraavan 24 tunnin aikana. Vuorokautista työaikaa voidaan pidentää enintään 13 tuntiin. Tällöin työaika ei saa ylittää 22 tuntia pidennetyn työajan vuorokausilepoa seuraavan 48 tunnin ajanjakson aikana.

Käyntiajan säätely erilaisilla työaikajärjestelyillä

Kuvio: Käyntiajan sääntely

Käyntiaika tarkoittaa sitä, miten suuren osan päivästä tai viikosta tuotantovälineet, esimerkiksi koneet, voidaan pitää käynnissä. Seuraavassa kuvassa esitetään, miten erilaisilla työaikajärjestelyillä voidaan saavuttaa haluttu vuorokautinen ja viikoittainen käyntiaika.

Järjestelyn ansiosta työntekijälle on useita työaikavaihtoehtoja. Työaikamuotoja voidaan käyttää joko erikseen tai yhdessä tuotantolaitos-, osasto-, kone- ja tehtäväkohtaisesti. Yleensä kaikkia työmuotoja ei käytetä samanaikaisesti, vaan käyntiaika muodostuu muutamasta vaihtoehdosta.

Työajan sijoittelu vuorokaudelle ja eri toiminnoille

Seuraavassa kuvassa esitetään, miten eri työaikamuotoja voidaan käyttää erilaisissa toiminnoissa tai tehtävissä. Suurin osa työntekijöistä on normaalissa päivätyössä (vaihtoehto 1). Osa tuotannosta tapahtuu 2-vuorotyönä (vaihtoehto 2). Pienempi osa työntekijöistä on 3-vuorotyössä, jossa keskipäivävuoro voi olla kiinteä (vaihtoehdot 3 ja 4). Joitakin toimintoja ylläpidetään ympäri vuorokauden 3-vuorotyönä.

Kuvio: Työajan sijoittelu

Järjestäytyneen työnantajan on keskimääräisiä työaikajärjestelyitä toteuttaessaan noudatettava oman työehtosopimuksensa paikallista sopimista koskevia määräyksiä.

Säännöllisestä työajasta saadaan sopia myös yrityskohtaisella työehtosopimuksella, ellei alakohtaiset työehtosopimukset aseta sopimiselle rajoituksia.

4.1.4 Sopimukseen perustuva säännöllinen työaika

Työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika

Työaikalaki (TAL 34.1 §) sallii säännöllisestä työajasta sopimisen (työaikalain 5 § yleistyöaika, 6 .1 § vuorotyö, 7 § jaksotyöaika ja 9 § moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautinen työaika) joko valtakunnallisten yhdistysten kesken tai sitten yksittäisen työnantajan ja työntekijöiden valtakunnallisen yhdistyksen kesken. Jos työehtosopimuksessa on sovittu säännöllisen työajan järjestämisestä laista poiketen, noudatetaan työehtosopimusta eikä lakia.

Säännöllistä työaikaa ei voida työehtosopimuksella sopia kuin enintään keskimäärin 40 tunniksi viikossa enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Työaikalain 13 §:n mukaisessa joustotyöajassa säännöllinen työaika saadaan sopia keskimäärin 40 tuntia viikossa enintään 26 viikon ajanjakson aikana.

Mahdollisuudet sopia säännöllisestä työajasta paikallisesti riippuvat yksinomaan alan työehtosopimuksesta. Joidenkin alojen työehtosopimuksissa näitä sopimismahdollisuuksia ei lainkaan ole. Myös järjestäytymättömät yritykset voivat käyttää tätä joustoa. Tällöinkin jouston määrä tulee työehtosopimuksesta, mutta sopimisessa noudatettavat menettelytavat määräytyvät osittain työaikalain mukaan. Järjestäytymättömän yrityksen osalta tätä asiaa on selostettu jäljempänä kohdassa Yleissitovan työehtosopimuksen säännöllisen työajan järjestämistä koskevat laista poikkeavat määräykset.

Työnantajan ja työntekijän sopimukseen perustuva säännöllinen työaika

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia keskimääräisestä työajasta, ellei järjestäytymisen tai yleissitovuuden perusteella sovellettavasta työehtosopimuksesta muuta johdu. Vuorokautista työaikaa voidaan pidentää enintään kahdella tunnilla ja viikkotyöaika saa olla enintään 48 tuntia. Tasoittumisjakson, jonka aikana viikottaisen säännöllisen työajan tulee tasoittua enintään 40 tuntiin, enimmäispituus on neljä kuukautta.

Sopimus voi olla määräaikainen tai voimassa toistaiseksi. Toistaiseksi voimassa oleva ja vähintään kahden viikon määräaikainen sopimus on tehtävä kirjallisesti. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus on irtisanottavissa päättymään tasoittumisjakson lopussa. Vuotta pidempi määräaikainen sopimus voidaan neljän kuukauden jälkeen irtisanoa niin kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus.

Liukuva työaika

Yksi laissa mainittu tapa poiketa työaikalain säännöllisestä työajasta on liukuva työaika. Liukuvasta työajasta sovitaan työnantajan ja työntekijän kesken.

Liukuvassa työajassa säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentää tai pidentää liukuma-aika, joka saa olla enintään neljä tuntia vanhan lain kolmen tunnin sijaan. Liukumat voidaan sijoittaa työpäivän alkuun tai välittömästi kiinteän työajan päättymisen jälkeiseen aikaan taikka työpäivän päättymisen jälkeiseen ilta-aikaan.

Liukuvassa työajassa viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana. Seurantajakson päättyessä ylitysten kertymä saa olla enintään 60 tuntia (vanhan lain 40 tunnin sijaan) ja alitusten määrä enintään 20 tuntia.

Seurantajakson aikana työaikasaldo voi olla 60 tuntia korkeampi, kunhan kertymä laskee jakson päättyessä sallittuun enimmäismäärään. Työaikasaldoja voidaan vähentää tekemällä lyhyempiä työpäiviä tai pitämällä kokonaisia vapaapäiviä.

Enimmäiskertymästä, neljän kuukauden tasoittumisjaksosta ja työaikasaldon ylitysten ja alitusten määrästä saadaan, laissa olevaa järjestelmää täydentäen, sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella.

Liukuvasta työajasta voidaan sopia lain mukaisesti kaikilla aloilla huolimatta siitä, sitooko työnantajaa työehtosopimus vai ei. Tällöin liukuvasta työajasta voidaan sopia myös työehtosopimuksen määräyksistä poiketen.

Sopimuksen liukuvasta työajasta on sisällettävä ainakin määräykset kiinteästä työajasta, työajan vuorokautisesta liukumarajasta, lepoaikojen sijoittamisesta sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia myös työajan ylitysten kertymän vaihtamisesta vapaa-ajaksi.

Joustotyöaika

Työaikalaissa on uusi joustotyöaikaa koskeva säännös. Työnantaja ja työntekijä saavat työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia joustotyöaikaa koskevasta työaikaehdosta, jonka mukaan vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Joustotyöajan käyttö on mahdollista töissä, jotka eivät ole sidottuja tiettyyn vuorokauden aikaan tai viikonpäivään taikka työntekopaikkaan. Joustotyöajan käyttö soveltuu asiantuntityöhön, jossa työtä ohjaavat työntekijälle asetetut tavoitteet eikä yksinomaan työn suorittaminen tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa.

Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin

  • päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa
  • viikkolevon sijoittamisesta
  • mahdollisesta kiinteästä työajasta, ei kuitenkaan sen sijoittumisesta kello 23:n ja 06:n väliselle ajalle
  • sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen.

Työnantajan tulee seurata viikoittaisen vapaan toteutumista työntekijän antamien ilmoitusten perusteella ja tarvittaessa puuttua työntekijän työajan sijoitteluun. Viimesijaisena vaihtoehtona työnantaja voi irtisanoa joustotyötä koskevan sopimuksen.

Viikoittainen säännöllinen työaika saa joustotyöajassa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden tasoittumisjakson aikana. Työntekijä voi esimerkiksi tehdä välillä pidempiä päiviä ja vastaavasti pitää pidempiä vapaajaksoja. Joustotyöaikaa ei voi käyttää säännöllisen yötyön teettämiseen.

Joustotyöaikaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti ja se voi samalla toimia työaikalain 30 §:ssä tarkoitettuna työvuoroluettelona. Joustotyöaikaa koskeva sopimusehto voidaan irtisanoa päättymään kuluvaa tasoittumisjaksoa seuraavan jakson lopussa. Irtisanomiseen ei tarvita erityistä perustetta.

Työaikapankki

Työaikapankkia koskeva säännös on laissa uusi. Työaikapankilla tarkoitetaan työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Työnantaja ja luottamusmies tai jos sellaista ei ole valittu, luottamusvaltuutettu tai muu työntekijöiden edustaja taikka henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä saavat sopia kirjallisesti työaikapankin käyttöönotosta. Edustajan tekemä työaikapankkia koskeva sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita edustajan katsotaan edustavan.

Työaikapankkia koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin

  • siitä, mitä työaikalain mukaisia eriä työaikapankkiin voidaan siirtää
  • säästämisrajoista
  • työaikapankin lakkaamisesta ja lakkaamishetkellä työaikapankissa olevien erien korvaamisesta
  • vapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista, joilla työaikapankkiin säästettyä aikaa pidetään vapaana.

Työntekijän kutakin kertaa varten tai määrätyksi lyhyehköksi määräajaksi antamalla suostumuksella työnantaja voi siirtää työaikapankkiin

  • lisä- ja ylityötunteja
  • liukuvaan työaikajärjestelmään kertyneitä työtunteja enintään 60 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana
  • lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia sen jälkeen, kun ne on ensin muutettu aikamääräisiksi.

Kun työntekijä käyttää työaikapankkiin talletettua aikaa vapaana, hänelle maksetaan tunneista vapaan pitoajankohdan mukaista säännönmukaista palkkaa.

Työaikapankkiin säästettävät etuudet voivat olla esimerkiksi lisä- ja ylityöstä maksettavia korvauksia, sunnuntaityön korotusosia, korvausta viikkolevon saamatta jäämisestä, työajan lyhennysrahaa tai lomarahaa. Työaikapankkiin ei kuitenkaan saa siirtää säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa, kulukorvauksia tai korvausluonteisia saatavia eikä rahamääräistä etuutta sen jälkeen, kun se on erääntynyt maksettavaksi.

Työaikapankkiin säästetty työaikakertymä ei saa kalenterivuoden aikana kasvaa yli 180 tuntia eikä työaikapankin kokonaiskertymä ylittää kuuden kuukauden työaikaa vastaavaa määrää.

Siirrettäessä edellä tarkoitettuja eriä työaikapankkiin niiden lakiin tai sopimukseen perustuvat vapaan antamista tai edun erääntymistä koskevat ehdot korvautuvat työaikapankkijärjestelmän ehdoilla.

Työntekijällä on oikeus saada työaikapankkiin säästettyä vapaata vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa. Jos työaikapankkiin on säästetty vapaata yli kymmenen viikkoa, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada vuodessa vapaata vähintään viidesosa työaikapankin kertymästä. Työnantajan on työntekijän vaatimuksesta annettava vapaa seuraavan kuuden kuukauden aikana. Jos työnantaja määrää vapaan ajankohdan, työntekijällä on niin vaatiessaan oikeus saada vapaan sijasta korvaus rahana.

Lakiin perustuva työaikapankki on kokonaisuudessaan vaihtoehtoinen niissä tilanteissa, joissa työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa on työaikapankkimääräyksiä. Työehtosopimuksessa tarkoitettuun järjestelyyn sovelletaan yksinomaan työehtosopimuksen asiaa koskevia määräyksiä ja lakisääteiseen työaikapankkiin sovelletaan yksinomaan työaikalain säännöksiä.

Lyhennetty työaika

Jos työntekijä haluaa sosiaalisista tai terveydellisistä syistä tehdä työtä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Työnantajan ja työntekijän on tehtävä tällaisesta osa-aikatyöstä määräaikainen enintään 26 viikkoa kerrallaan voimassa oleva sopimus, josta käy ilmi ainakin vuorokautisen ja viikoittaisen työajan pituus.

Jos työntekijä siirtyäkseen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle haluaa tehdä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan työtä, työnantajan on ensisijaisesti järjestettävä työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Työnantajan on kieltäytyessään osa-aikatyön järjestämisestä perusteltava kieltäytymisensä.

Työajan lyhentäminen toteutetaan työnantajan ja työntekijän sopimalla tavalla ottaen huomioon työntekijän tarpeet sekä työnantajan tuotanto- ja palvelutoiminta.

4.1.5 Säännöllisen työajan ylittäminen

Lisätyö

Lisätyön tekeminen edellyttää työnantajan aloitetta ja työntekijän suostumusta. Jos käytössä on liukuva työaika tai joustotyöaika, lisä- ja ylityön tekemisestä on nimenomaisesti sovittava. Työntekijän omasta aloitteesta tehty työ ei voi tulla korvattavaksi lisä- tai ylityönä.

Lisätyötä on sellainen sovitun työajan lisäksi tehty työ, joka ei ylitä säännöllistä työaikaa (8 t/vrk, 40 t/viikko). Lisätyöstä ei makseta lain mukaan korotettua palkkaa, mutta työehtosopimus voi kuitenkin edellyttää korotetun palkan maksamista.

Työntekijän oikeutta sopia lisätyön tekemisestä ei ole rajoitettu, vaan työnantaja ja työntekijä voivat esimerkiksi sopia jo työsopimuksessa, että työntekijä suostuu tekemään lisätyötä tarvittaessa.

Kuitenkin jos työntekijän työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika vaihtelee työsopimuslain 1 luvun 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla (vaihteleva työaika), työnantaja saa työvuoroluetteloon merkityn työajan lisäksi teettää lisätyötä vain työntekijän kutakin kertaa varten tai lyhyehköksi ajaksi kerrallaan antaman suostumuksen perusteella.

Työntekijällä on työaikalain mukaan perustellusta syystä oikeus kieltäytyä lisätyöstä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinään. Perusteltuja henkilökohtaisia syitä voivat lain mukaan olla muun muassa opiskelu, lastenhoitojärjestelyt, terveydelliset syyt, omat ja lähisukulaisten juhlapäivät, hautajaiset ja matkat, joita ei voida ilman kustannuksia enää peruuttaa.

Lisätyöstä ei lain mukaan makseta korotettua palkkaa. Eräissä työehtosopimuksissa on kuitenkin sovittu lisätyön korvaamisesta korotetulla palkalla (esim. toimihenkilötyöehtosopimukset, joiden mukaan 7,5 t/vrk ja 37,5/vko -työaikamuodossa maksetaan lisätyöstä 1,5 kertaista palkkaa, minkä jälkeen maksetaan normaalit ylityökorvaukset).

Lisätyö on järkevää laskea työaikajärjestelyissä viikoittain. Lisätyökorvauksen perusosa lasketaan esimerkiksi kuukausipalkkaisilla jakamalla säännöllinen kiinteä kuukausipalkka luontoisetuineen säännöllisen työajan mukaisella tuntimäärällä (työehtosopimuksissa sovitulla ylityöjakajalla).

Suorituspalkkatyössä perusosa lasketaan jakamalla suorituspalkka työntekoon käytetyllä tuntimäärällä. Tuntipalkkaisilla huomioidaan myös luontoisedut. Perusosaa laskettaessa ei huomioida työntekijän työsuorituksesta riippumatonta, enintään kaksi kertaa vuodessa suoritettavaa voittopalkkiota tai muita siihen rinnastettavia palkkioita.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että korvaus lisätyöstä annetaan rahan sijasta vapaa-aikana eli tunti tunnista -periaatteella. Vapaa-aika on annettava kuuden kuukauden kuluessa lisätyön tekemisestä. Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia, että lisätyöstä annettava vapaa-aika yhdistetään vuosilomalain mukaiseen työaikapankkiin tai vuosilomalain mukaiseen säästövapaaseen. Seuraavassa esimerkki ylityön ja lisätyön laskemisesta:

Ylityön ja lisätyön laskeminen, kun säännöllinen työaika on 7,5 t/vrk ja 37,5 t/vko

Tehty työ

Ma

Ti

Ke

To

Pe

La

Su

Viikko 1

8 t

8 t

7,5 t

9 t

7,5 t

5 t

Lisätyötä

0,5 t

0,5 t

0,5 t

1t

Ylityö per vrk/vko

1 t

4 h

Viikko 2

7,5 t

7,5 t

7,5 t

7,5 t

6 t

Lisätyö

2,5 t

Ylityö per vkr/vko

3,5 t

Keskimääräistä työaikaa sovellettaessa alle 40 tunnin viikkotyöajassa säännöllisen työajan lisäksi tehty työ on kuitenkin lisätyötä 40 viikkotuntiin asti.

Ylityön teettäminen

Ylityötä on työaikalain mukaisen enimmäistyöajan lisäksi tehty työ. Ylityön teettäminen edellyttää aina työntekijän suostumusta ja työnantajan määräystä.

Ylityötä on työnantajan aloitteesta työaikalain enimmäistyöajan (8 t/vrk ja 40 t/vko) lisäksi tehty työ. Ylityön syntymistä tarkastellaan aina suhteessa lakisääteisiin enimmäistyöaikoihin, eikä työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa sovitulla työajan pituudella ole tässä suhteessa merkitystä.

Vuorokautisella ylityöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään laissa säädetyn vuorokautisen työajan (8 t) lisäksi. Viikoittaisella ylityöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään yli laissa säädetyn viikoittaisen työajan (40 t) ja joka ei ole vuorokautista ylityötä.

Työnantaja ei voi määrätä työntekijää ylityöhön, vaan ylityön teettäminen edellyttää työntekijän suostumusta. Pääsääntönä on, että työntekijän tulee antaa suostumuksensa ylityöhön joka kerta erikseen. Työntekijä voi kuitenkin antaa suostumuksensa ylityöhön tietyksi lyhyeksi ajanjaksoksi (esim. vapaamuotoisessa varallaolossa tai asuntovarallaolossa) kerrallaan, jos se on työn järjestelemiseksi tarpeen. Työntekijä voi myös ilmoittaa halukkuutensa ylityöhön työnantajalle, jolloin työntekijä ilmoittaa suostumuksensa tapauskohtaisesti.

Ylityön korvaaminen

Vuorokautinen ylityö korvataan siten, että kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksetaan 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisesta ylityöstä maksetaan aina 50 prosentilla korotettu palkka viikoittaisen ylityön määrästä huolimatta.

Vuorokautinen ylityö korvataan siten, että kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksetaan 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisesta ylityöstä maksetaan aina 50 prosentilla korotettu palkka viikoittaisen ylityön määrästä huolimatta.

Jaksotyössä maksetaan 50 prosentilla korotettua palkkaa niiltä ylityötunneilta, joita kertyy enintään 18 tuntia kolmen viikon pituisena jaksona tai 12 tuntia kahden viikon pituisena ajanjaksona aloittamis- ja lopettamistyöt mukaan luettuina. Nämä tuntimäärät ylittävästä ylityöstä maksetaan kaksinkertaista palkkaa.

Työnantaja voi sopia (työaikalain 38 §) lisä- ja ylityökorvausten sekä sunnuntaityöstä maksettavan korvauksen maksamisesta erillisenä kuukausikorvauksena. Tällöin tulee olla kysymys työntekijästä, jonka pääasiallisen tehtävänä on johtaa ja valvoa muiden työntekijöiden työtä tai kysymys on joustotyöaikaa koskevasta sopimuksesta. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja se voidaan irtisanoa puolin ja toisin.

Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia, että korvaus ylityöstä annetaan rahan sijasta vapaa-aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijälle annetaan vapaata hänen säännöllisenä työaikanaan ja että hänelle tältä ajalta maksetaan normaali palkka. Vapaa-ajan pituus lasketaan samalla tavalla kuin ylityöstä maksettava rahakorvaus, eli esim. neljä (4) tuntia 50-prosenttista ylityötä merkitsee palkallisena vapaa-aikana kuutta (6) tuntia.

Vapaa-aika on annettava kuuden kuukauden kuluessa ylityön tekemisestä. Tästä määräajasta voidaan kuitenkin sopia toisin. Työnantajan ja työntekijän on ensin pyrittävä sopimaan vapaan ajankohdasta. Jollei asiassa päästä sopimukseen, on työnantajalla oikeus määrätä, milloin vapaa-aika pidetään. Toisaalta, ellei vapaan ajankohdasta päästä sopimukseen, voi työntekijä kuitenkin vielä vaatia, että korvaus suoritetaankin rahassa.

Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia, että lisätyöstä ja ylityöstä korvauksena annettava vapaa-aika siirretään työaikapankkiin tai yhdistetään vuosilomalain mukaiseen säästövapaaseen.

Kun työsuhde päättyy kesken tasoittumisjakson, työntekijälle maksetaan sovitun keskimääräisen työajan ylittäviltä tunneilta korottamaton palkka. Jos tehty työaika alittaa sovitun keskimääräisen työajan, on työnantajalla vastaavasti oikeus vähentää erotus työntekijän palkasta.

Ylityö liukuvassa työajassa

Käytettäessä liukuvaa työaikaa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja viikoittaista ylityötä työ, jota tehdään työvuoroluettelon mukaisena vapaapäivänä ja joka ylittää 40 tuntia olematta vuorokautista ylityötä. Ylityötä on myös kiinteän työajan lisäksi työnantajan määräyksestä tehty työ, jonka vuoksi työaikalain 12 §:n 2 momentin mukainen enimmäiskertymä ylittyy seurantajakson päättyessä. Lisätyötä on säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.

Ylityö joustotyöajassa

Käytettäessä joustotyöaikaa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja viikoittaista ylityötä työ, jota tehdään joustotyösopimuksessa sovitun viikoittaisen vapaan aikana työn olematta vuorokautista ylityötä. Lisätyötä on säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.

Aloittamis- ja lopettamistyöt

Aloittamis- ja lopettamistöitä ei lueta ylitöihin. Aloittamis- ja lopettamistöiden tekemisestä voidaan sopia työnantajan ja työntekijän kesken, että niitä voidaan teettää ilman työntekijän erikseen antamaa suostumusta. Sopimusehto voidaan kirjata myös työsopimukseen. Niiden enimmäismäärä on viisi tuntia viikossa. Aloittamis- ja lopettamistöitä ovat seuraavat:

  • työ on välttämätöntä, jotta työpaikan muut työntekijät voivat tehdä työtä säännöllisenä työaikana (koskee myös esimiesasemassa olevien työntekijöiden vastaavaa työtä)
  • vuorotyössä tietojen vaihtamiseksi työvuorojen vaihtuessa tehty työ.

Aloittamis- ja lopettamistöistä voidaan sopia työantajan ja työntekijän kesken maksettavaksi erillinen korvaus palkanmaksukausittain.

Ylityön määräytyminen normaalityöajan rajoissa (8 t/vrk ja 40 t/vko)

Ylityölaji

Pääsäännön mukainen työaika

Keskimääräinen säännöllinen työaika

Jaksotyöaika

Vuorokautinen ylityö

Työ, joka vrk:ssa ylittää 8 t

Työ, joka ylittää työvuoroluettelon vuorokautisen työajan

Viikoittainen ylityö

Työ, joka ylittää 40 t viikossa

Työ, joka tasoittumisjakson aikana ylittää keskimääräiset 40 t vkoa kohti tai työ, joka ylittää työvuoroluettelossa ko. viikolle vahvistetun viikkotyötuntimäärän

Työ, joka ylittää 80 t 2 viikossa tai 120 t 3 viikossa

Sunnuntaityö

Sunnuntaina tai kansallisena juhlapäivänä saa teettää työtä (sunnuntaityö) vain, jos siitä on sovittu työsopimuksessa tai työntekijä on antanut siihen suostumuksensa. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos työtä laatunsa vuoksi tehdään säännöllisesti mainittuina päivinä.

Sunnuntaityöstä on maksettava 100 %:lla korotettu palkka mahdollisten ylityökorotusten lisäksi. Sunnuntaityökorotus voidaan myös sopia annettavaksi vastaavana palkallisena vapaana.

Enimmäistyöaika

Työaikalaissa on luovuttu ylitöiden enimmäismäärän sääntelystä. Tämän sijasta säädetään työntekijän kokonaistyöajan enimmäismäärästä.

Työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden tasoittumisjakson aikana. Jakso voidaan pidentää 12 kuukauteen valtakunnallisella työehtosopimuksella.

Työajan enimmäismäärään lasketaan kaikki tehdyt työtunnit, olivatpa ne säännöllistä työaikaa, lisätyötä, ylityötä, aloittamis- ja lopettamistöiden aikaista työaikaa tai hätätyönä tehtyä työtä. Työajan enimmäismäärää laskettaessa otetaan huomioon koko työajaksi luettavan ajan määrä.

Hätätyö

Hätätyön teettäminen edellyttää ennalta-arvaamatonta tapahtumaa, joka on johtanut tai uhkaa johtaa säännöllisen toiminnan keskeytykseen tai hengen, terveyden tai omaisuuden vaarantumiseen. Tilanteen on lisäksi oltava sellainen, ettei työtä voida siirtää suoritettavaksi myöhempänä aikana. Hätätyön teettämiseen ei tarvita työntekijän suostumusta.

Hätätyötä voidaan teettää enintään kahden viikon ajan kutakin hätätyötilannetta kohden. Hätätyöstä on kuitenkin maksettava normaali ylityökorvaus. Sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä tehdystä hätätyöstä on vastaavasti maksettava sunnuntaityökorvaus. Hätätyö luetaan työaikalain mukaiseen enimmäistyöaikaan.

Hätätyön päätyttyä työajan on tasoituttava enintään säädettyyn enimmäistyöajan määrään (48 t/4kk) ja työntekijälle on annettava korvaava vuorokausilepo sekä korvattava menetetty viikkolepo.

Työnantajan on viivytyksettä tehtävä aluehallintovirastolle kirjallinen ilmoitus hätätyön syystä, laajuudesta ja todennäköisestä kestosta. Työnantajan on varattava työntekijöiden luottamusmiehelle tai, jos tällaista ei ole työpaikalle valittu, työsuojeluvaltuutetulle tilaisuus liittää lausuntonsa työsuojeluviranomaiselle tehtävään ilmoitukseen.

4.1.6 Lepoajat

Päivittäiset tauot

Jos työntekijän vuorokautinen yhtäjaksoinen työaika on kuutta tuntia pidempi, eikä työntekijän työpaikallaolo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä tauko, jonka aikana työntekijä saa poistua työpaikaltaan.

Päivittäistä taukoa ei saa sijoittaa työpäivän alkuun eikä loppuun. Jos työntekijän työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, työntekijällä on lisäksi oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä tauko kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen. Vuorotyössä tai jaksotyössä työntekijälle on annettava vähintään puoli tuntia kestävä tauko tai tilaisuus aterioida työn aikana, jos työntekijän työaika on kuutta tuntia pidempi.

Työnantaja ja työntekijä voivat työehtosopimuksessa sovitun estämättä sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta tauosta.

Vuorokausilepo

Työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön vuorokausilepo varallaoloaikana tehtyä työtä lukuun ottamatta. Myös jaksotyössä pääsääntönä on 11 tunnin yhdenjaksoinen vuorokausilepo. Jaksotyössä vuorokausilepo saadaan kuitenkin työn järjestelyihin liittyvistä syistä lyhentää yhdeksään tuntiin.

Vuorokausilepo voidaan lyhentää seitsemään (liukuvatyöaika ja joustotyö) tai tilapäisesti jopa viiteen tuntiin. Silloin kuin vuorokausilepoa lyhennetään, työntekijälle on annettava lyhennetyn vuorokausilevon korvaavat lepoajat seuraavan vuorokausilevon yhteydessä tai jos se ei ole työn järjestelyistä johtuvista painavista syistä mahdollista, niin pian kuin se on mahdollista, kuitenkin 14 vuorokauden kuluessa.

Korvaavana lepoaikana on annettava se määrä, jolla vuorokausilepoa on lyhennetty, ja se on annettava yhdenjaksoisena. Sitä ei saa sijoittaa varallaoloajan kanssa päällekkäin. Korvaava lepoaika voidaan sijoittaa säännöllisen työajan ulkopuolelle, kuten työntekijän vapaa-ajalle, eikä se siten lyhennä työntekijän säännöllistä työaikaa. Korvaavan vuorokausilevon antamisesta on yksi poikkeus: sitä ei tarvitse antaa silloin, kun liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa noudattava työntekijä on itse päättänyt vuorokausileponsa lyhentämisestä seitsemään tuntiin.

Korvaavan lepoajan antamista koskeva säännös on pakottavaa oikeutta, siitä ei saa sopia toisin työsopimuksella eikä työehtosopimuksella.

Viikkolepo

Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin pituisen keskeytymättömän lepoajan. Viikkolevon antamista ei ole enää kytketty kalenteriviikkoon. Viikkolepo voidaan sijoittaa ensimmäisen jakson alkuun ja seuraava vapaa seuraavan seitsemän päivän jakson loppuun. Viikkolepojen välillä voi siten olla enimmillään 12 työpäivää. Viikkolepo tulisi, kuten vanhan työaikalainkin mukaan, antaa sunnuntain aikana, mikäli se on mahdollista.

Viikkolepo voidaan antaa myös keskimääräisenä niin, että se on keskimäärin 35 tuntia 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Tällöin viikkolevon tulee olla vähintään 24 yhdenjaksoista tuntia kunkin seitsemän päivän jakson aikana. Keskeytymättömässä vuorotyössä lepoaika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 12 viikon aikana. Tällöinkin lepoajan tulee olla vähintään 24 yhdenjaksoista tuntia seitsemän päivän jakson aikana.

Jos työntekijä tekee työtä viikkolevon aikana, työhön käytetty aika on korvattava työntekijälle mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työn tekemisestä lyhentämällä hänen säännöllistä työaikaansa saamatta jäänyttä lepoaikaa vastaavalla ajalla. Tällainen työ voidaan korvata myös suorittamalla mahdollisten yli- ja sunnuntaityökorvausten lisäksi erillinen rahakorvaus, jos työntekijä siihen suostuu.

4.1.7 Työaika-asiakirjat

Työajan tasoittumissuunnitelma

Sovellettaessa keskimääräistä säännöllistä työaikajärjestelyä on laadittava ennakkoon työajan tasoittumissuunnitelma, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu keskimääräiseen työaikaan. Tasoittumisjärjestelmästä on käytävä ilmi vähintään jokaisen viikon säännöllinen työaika. Tasoittumissuunnitelma on laadittava ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn tai sovittuun keskimäärään.

Työnantajan on esitettävä suunnitelma hyvissä ajoin työntekijöiden edustajan mielipiteiden kuulemista varten.

Työnantaja voi tarpeen mukaan muuttaa tasoittumissuunnitelmaa. Muutoksesta on ilmoitettava työntekijälle hyvissä ajoin. Käytännössä tasoittumissuunnitelmasta voi muodostua rullaava.

Työvuoroluettelo

Jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo. Luettelosta on ilmettävä säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajat sekä päivittäiset tauot. Työvuoroluettelo on laadittava pääsääntöisesti samalle ajanjaksolle kuin työajan tasoittumisjärjestelmä. Työehtosopimuksissa on määräyksiä vähimmäisjaksosta ja ilmoitusajoista.

Työvuoroluettelo on laadittava niin pitkälle ajanjaksolle kuin mahdollista ja kuitenkin vähintään viikoksi. Työssä, jossa säännöllisen työajan sijoittelu ei vaihtele, tai jossa sovelletaan liukuvaa tai joustotyöaikaa, työvuoroluettelo saadaan kuitenkin antaa toistaiseksi voimassa olevana. Tällöin liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa koskeva sopimus korvaa työvuoroluettelon.

Työntekijän tai työntekijöiden edustajan vaatimuksesta työntekijöille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä luettelosta.

Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Tämän jälkeen työvuoroluetteloa saa muuttaa vain, jos työntekijä siihen suostuu, tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.

Jos työnantaja haluaa merkitä vaihtelevaa työaikaa noudattavalle työntekijälle työvuoroja, jotka ylittävät työsopimuksessa sovitun vähimmäistyöajan, työntekijälle on varattava tilaisuus ilmoittaa määräaikaan mennessä, missä määrin ja millä edellytyksillä hän voi ottaa työtä vastaan. Määräaika ei saa olla aikaisemmin kuin viikkoa ennen työvuoroluettelon laatimista.

Aluehallintovirasto voi myöntää työn epäsäännöllisen luonteen vuoksi vapautuksen työvuoroluettelon laatimisesta osittain tai kokonaan. Määräaikaisen poikkeusluvan jatkamisesta voidaan sopia yrityskohtaisesti.

Työaikakirjanpito

Työnantajan on pidettävä kirjaa tehdyistä työtunneista ja niistä suoritetuista korvauksista jokaisen työntekijän kohdalta. Työaikakirjanpito voidaan hoitaa palkkakirjanpidon yhteydessä. Työnantaja voi valita kahdesta vaihtoehtoisesta kirjaamismuodosta.

Työaikalain mukaan ensimmäinen vaihtoehto on merkitä työaikakirjanpitoon säännöllisen työajan työtunnit, lisä-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä maksetut korvaukset. Tämä vaihtoehto sopii hyvin kuukausipalkkaisten työntekijöiden työaikakirjanpitoon.

Toisen vaihtoehdon mukaan työaikakirjanpitoon on merkittävä kaikki tehdyt työtunnit sekä erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit ja niistä maksetut korvaukset. Tämä vaihtoehto sopii erityisesti tunti- ja suorituspalkkaisten työntekijöiden työaikakirjanpitoon.

Työaikakirjanpito on säilytettävä vähintään lain mukaisen kanneajan päättymiseen asti. Työntekijällä tai hänen valtuuttamallaan henkilöllä on pyynnöstä oikeus saada kirjallinen selvitys työvuoroluetteloiden ja työaikakirjanpidon työntekijää koskevista merkinnöistä. Työsuojeluviranomaisille on pyydettäessä toimitettava jäljennös työaikakirjanpidosta.

Joustotyöaikaa noudatettaessa työntekijän on palkanmaksukausittain toimitettava työnantajalle luettelo säännöllisen työajan tunneistaan siten, että siitä ilmenevät viikoittainen työaika ja viikkolepo. Työnantaja on velvollinen kirjaamaan nämä työntekijän ilmoittamat tiedot työaikakirjanpitoon.

Työnantajan on pidettävä kirjaa myös työntekijän työaikapankkiin säästämistä eristä sekä työaikapankkiin siirrettyjen erien pitämisestä vapaana.

4.1.8 Säännösten pakottavuus

Sopimus, jolla heikennetään työntekijän työaikalain mukaisia etuuksia, on mitätön, ellei laissa ole tällaista sopimusta nimenomaan sallittu.

Poikkeaminen valtakunnallisella työehtosopimuksella

Edellä on jo todettu, että valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen kanssa voidaan sopia säännöllisestä työajasta laista poikkeavasti. Työnantajapuoli voi olla yksittäinen yritys tai valtakunnallinen liitto.

Tämän lisäksi työaikalain useista säännöksistä voidaan sopia toisin valtakunnallisten yhdistysten välisellä työehtosopimuksella. Tällaisia asioita ovat lain mukaan

  • varallaolo
  • yötyö, sen enimmäistyöaika, tasoittuminen ja sijoittuminen
  • liukuvan työajan rajat, kertymä ja seurantajakso
  • lyhennettyä työaikaa koskevan sopimuksen kesto
  • sunnuntaityötä koskeva suostumus
  • työajan enimmäismäärää koskevan tasoittumisjakson pidentäminen
  • lisä-, yli- ja sunnuntaityöstä maksettava korvaus ja sen antaminen vapaana
  • työaikakorvausten laskemisesta työsuhteen päättyessä kesken tasoittumisjakson
  • lisä- ja ylityökorvauksen perusosan laskemisesta
  • päivittäisistä tauoista, vuorokausilevosta ja moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilevosta
  • viikkolevosta ja viikkolevosta poikkeamisesta
  • työajan tasoittumissuunnitelmasta ja työvuoroluettelosta
  • EU:n moottoriajoneuvon kuljettajia koskevan ajo- ja lepoaika-asetuksen tarkoittamia työntekijöitä koskevat, työaikalain 34 §:n 3 momentissa mainitut asiat
  • joustotyöaikaa ja työaikapankkia vastaavasta järjestelystä
  • työaikajärjestelyistä, jos työtä tehdään vain aika ajoin sinä aikana, kun työntekijän on oltava valmiina työhön
  • enimmäistyöajan ylittämisestä (laissa mainituin edellytyksin) sairaalassa ja eläinsairaalassa.

Jos edellä mainitut poikkeamat laista ovat sellaisia, että ne eivät edellytä paikallista sopimista, voi myös järjestäytymätön yritys, joka noudattaa työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella, niitä käyttää. Jos ne edellyttävät paikallista sopimista, on niiden käyttö kielletty edellä mainituilta järjestäytymättömiltä yrityksiltä.

Yleissitovan työehtosopimuksen säännöllisen työajan järjestämistä koskevat laista poikkeavat määräykset

Yleissitovan työehtosopimuksen säännöllisen työajan järjestämistä koskevia määräyksiä, lukuun ottamatta neuvottelujärjestystä koskevia määräyksiä, saadaan soveltaa myös järjestäytymättömässä yrityksessä. Sopimuksen saavat tehdä työehtosopimuksessa määrätyt osapuolet. Jos osapuoleksi on määrätty luottamusmies, mutta sellaista ei ole valittu, sopimuksen saa tehdä luottamusvaltuutettu tai muu henkilöstön valitsema edustaja. Jos sellaisia ei ole, voi henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä tehdä sopimuksen.

Työehtosopimuksen edellyttäessä tai jos sopimus on tarkoitettu olemaan voimassa yli kaksi viikkoa, se on aina tehtävä kirjallisesti. Sopimus on annettava tiedoksi työntekijöille vähintään viikkoa ennen. Sopimus sitoo, järjestäytymisestä riippumatta, kaikkia niitä työntekijöitä, jotka toimivat sopimuksen tehneen edustajan toimialueella. Työntekijällä on kuitenkin viimeistään kaksi päivää ennen sopimuksen soveltamista oikeus ilmoittaa, että hän noudattaa aikaisempaa työaikaansa.

Jos työehtosopimuksesta ei muuta johdu eikä paikallisessa sopimuksessa ole muuta sovittu, on sopimuksen irtisanomisaika kaksi viikkoa. Toistaiseksi tehty sopimus on, edellä mainittua irtisanomisaikaa noudattaen, irtisanottavissa päättymään tasoittumisjakson päättyessä. Vuotta pidempi määräaikainen sopimus on neljän kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä irtisanottavissa kuten toistaiseksi tehty sopimus.

Korvausten maksaminen erillisenä korvauksena

Työnantaja ja työntekijä saavat sopia lisä- ja ylityökorvausten sekä sunnuntaityökorvausten maksamisesta erillisenä, töiden arvioituun määrään perustuvana kuukausikorvauksena, kun kyse on työntekijästä

  • jonka pääasiallisena tehtävänä on johtaa ja valvoa muiden työntekijöiden työtä tai
  • joka on tehnyt työaikalain mukaisen sopimuksen joustotyöstä.

Kuukausikorvausta koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti. Ellei muusta irtisanomisajasta ole sovittu, sopimus on puolin ja toisin irtisanottavissa päättymään seuraavan palkanmaksukauden päättyessä. Jos sopimus liittyy joustotyöaikaan, päättyy se viimeistään joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättyessä.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia aloittamis- ja lopettamistyöstä maksettavan korvauksen maksamisesta erillisenä korvauksena palkanmaksukausittain. Tämän korvauksen pitää määrältään vastata lain mukaan laskettua ylityökorvausta.

Uuden lain erillistä korvausta koskevaa säännöstä sovelletaan vain 1.1.2020 jälkeen tehtyihin työsopimuksiin. Tämän säännöksen käytännön merkitys on siinä, että aiemman lain aikana tehdyt sopimukset kiinteästä korvauksesta eivät olleet lain perusteella irtisanottavissa vaan irtisanomismahdollisuudesta oli tullut sopia.

4.1.9. Erinäiset säännökset

Poikkeuslupa

Aluehallintovirasto voi määräämillään ehdoilla myöntää luvan

  • tehdä poikkeuksellista säännöllistä työaikaa (työtä tehdään vain aika ajoin sen vuorokauden kuluessa, jolloin työntekijän oltava valmiina työhön)
  • käyttää jaksotyöaikaa muussa kuin lain tarkoittamassa tehtävässä
  • teettää yötyötä työssä, joka toiminnan luonteen vuoksi välttämätöntä tehdä yöllä ja jota ei voida vaikeuksitta teettää pelkästään päivällä
  • poiketa työvuoroluettelon laatimisvelvollisuudesta, jos sen laatiminen työn epäsäännöllisen luonteen vuoksi erittäin vaikeaa.

Poikkeuslupaa voidaan jatkaa uudella viranomaispäätöksellä tai työnantajan ja työntekijöiden edustajien sopimuksella, jos olosuhteet eivät ole muuttuneet.

Vanhat toistaiseksi myönnetyt poikkeusluvat päättyvät 31.12.2020. Määräaikaisesti myönnetyt luvat päättyvät määräajan loppuessa.

Kanneaika

Oikeus työaikalaissa tarkoitettuun korvaukseen raukeaa, ellei kannetta nosteta kanneajassa. Kanneaikaa sovelletaan kaikkiin työaikalain mukaisiin korvauksiin, kuten myös tuntipalkkaisen työntekijän palkan perusosaan. Kanneaika lasketaan eri tavalla työsuhteen kestäessä ja sen päätyttyä.

Työaikalain mukaisen saatavan vanhenemisajan katkaiseminen edellyttää kanteen vireille saattamista. Kanne tulee vireille käräjäoikeudessa, kun haastehakemus on toimitettu käräjäoikeuden kansliaan.

Kanneaika on työsuhteen aikana pääsääntöisesti kaksi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin oikeus korvaukseen syntyi. Työsuhteen päätyttyä kanneaika on kuitenkin kaksi vuotta työsuhteen päättymisestä.

Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan edellä selostetut kanneajat koskevat myös työehtosopimukseen perustuvia työaikasaatavia (ks. KKO 2018:10).

Valtion virkamiesten työaikasaataviin sovellettava kanneaika

Valtion virkamieslain soveltamispiiriin kuuluvien virkamiesten työaikalakiin ja virkaehtosopimuksen työaikamääräyksiin perustuvien saatavien kanneaika määräytyy valtion virkamieslain mukaan.

Oikaisu- ja kanneaika edellä mainitun lain mukaan on kolme kuukautta. Käytännössä valtion virkamiesten työajasta ja työaikakorvauksista sovitaan virkaehtosopimuksella.

Vuorokauden ja viikon vaihtuminen

Ellei mitään ole sovittu, alkaa työvuorokausi kello 00 ja työviikko maanantaina kello 00. Sopiminen on mahdollista sekä työsopimuksella että työehtosopimuksella.

Nähtävänäpito

Työnantajan on pidettävä työaikalaki, sen nojalla annetut säännökset, määräykset ja poikkeusluvat, työaikalain nojalla tehdyt työpaikalla yleisesti sovellettavat sopimukset sekä käytössä oleva työajan tasoittumissuunnitelma ja työvuoroluettelo työntekijöiden saatavilla.

Työaikarikkomus

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työaikalain 18 §:ssä säädettyä enimmäistyöaikaa, työaikalain 25–27 §:ssä säädettyjä vähimmäislepoaikoja taikka työaikalain 30 §:ssä säädettyä työvuoroluettelon laatimisvelvollisuutta koskevia säännöksiä, on tuomittava työaikarikkomuksesta sakkoon.

Työaikarikkomuksesta tuomitaan myös moottoriajoneuvon kuljettaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta jättää tekemättä työaikalain 31 §:ssä säädetyt merkinnät ajopäiväkirjaan tai ei pidä ajopäiväkirjaa mukanaan ajon aikana.

Vastuun kohdentumisesta työnantajan ja tämän edustajien kesken säädetään rikoslain (39/1889) 47 luvun 7 §:ssä.

Viittaukset eräisiin rangaistussäännöksiin

Rangaistus työaikalain 32 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua työaikakirjanpitoa koskevasta laiminlyönnistä tai väärinkäytöksestä sekä sellaisesta työaikarikkomuksesta, joka on tehty työsuojeluviranomaiselta saadusta kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta, säädetään rikoslain 47 luvun 2 §:ssä.

Rangaistus ajo- ja lepoaika-asetuksen rikkomisesta säädetään liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) VII osan 2 luvun 267 §:ssä.

Työneuvoston lausunto

Työneuvosto antaa lausuntoja tämän lain soveltamisesta ja tulkinnasta siten kuin työneuvostosta ja työsuojelun poikkeusluvista annetussa laissa (400/2004) säädetään.

Työneuvoston lausunnon työaikalain soveltamisesta tai tulkinnasta voivat pyytää

  • tuomioistuin
  • aluehallintovirasto
  • työnantajien tai työntekijöiden keskusjärjestö
  • valtion työmarkkinalaitos
  • kirkon sopimusvaltuuskunta
  • kunnallinen työmarkkinalaitos
  • Ahvenanmaan maakunnan maakuntahallitus tai Ahvenanmaan maakunnan kunnallinen sopimusvaltuuskunta.

Työneuvoston asiassa antama lausunto ei sido tuomioistuinta, mutta se voidaan ottaa tuomioistuimen tuomiossa huomioon kaiken asiassa esitetyn aineiston ohella.

Valvonta

Työaikalain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Työsuojeluviranomaisten tulee valvoa myös lain työaikalain 11, 13, 14 ja 36 §:n nojalla tehtyjä säännöllistä työaikaa koskevia paikallisia sopimuksia. Työaikakirjanpito sekä työnantajan ja työntekijöiden edustajan tai työntekijän tekemä kirjallinen sopimus on vaadittaessa näytettävä työsuojelutarkastuksen toimittajalle työaikalain 37 §:n mukaan.

Työsuojeluviranomaiselle on pyydettäessä toimitettava jäljennös edellä mainituista sopimuksista. Työsuojeluviranomainen voi tässä yhteydessä selvittää, onko säännöllistä työaikaa koskeva paikallinen sopimus lain mukainen. Työsuojeluviranomaisen tulee valvonnassaan kiinnittää huomiota myös työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyviin vaatimuksiin.

Työaikalain 32 §:n 4 momentin mukaan työsuojeluviranomaiselle on lisäksi pyydettäessä toimitettava jäljennös työaikakirjanpidosta, työajan tasoittumissuunnitelmasta ja työvuoroluettelosta.

Siltä osin kuin paikallinen sopimus perustuu työnantajaa työehtosopimuslain 4 §:n nojalla sitovan työehtosopimuksen määräykseen, kuuluu paikallisen sopimuksen valvonta myös työehtosopimukseen sidotuille osapuolille.

4.1.9 Työaika ja työehtosopimukset

Työaikalaki ja alakohtaiset sopimusmääräykset

Useimmissa työehtosopimuksissa on määräyksiä työajasta.

Työaikaa koskevat määräykset ovat työehtosopimuksen keskeisimpiä alakohtaisia sopimusmääräyksiä. Työehtosopimuksen työaikamääräyksillä on säännelty alalla sovellettavat työaikajärjestelyt ja niistä maksettavat korvaukset.

Osa sopimusten mukaisista työaikajärjestelyistä on sellaisinaan työaikalain mukaisia, mutta sopimusmääräyksissä on säännelty myös alakohtaisia työaikajärjestelyjä työaikalain sallimissa rajoissa. Tällaisia määräyksiä ovat esimerkiksi keskimääräistä työaikaa koskevat työehtosopimusmääräykset.

Tyypillisiä työaikaa koskevia työehtosopimusmääräyksiä ovat muun muassa seuraavat:

  • työvuorokauden ja työviikon alkamisajan määrittely
  • työaikajärjestelyt (esim. vuorokautisen työajan tilapäinen pidentäminen, vuorotyö, keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika, keskimääräinen viikkotyöaika, kiertävä viikkovapaa, porrastettu työaika, periodityö, viikonlopputyö)
  • liukuvan työajan rajat työaikalakia väljemmin
  • työaikapankki
  • työajan lyhentämistä koskevat määräykset
  • ruokailu ja virvokkeiden nauttiminen
  • lepotauot
  • viikkolepo ja viikkolepokorvaus
  • vapaapäivät
  • arkipyhäviikot
  • työtuntijärjestelmä ja sen muuttamista koskevat määräykset
  • työajan tarkkailu, vuorotyön työvuorojen muuttuminen
  • ylityö, vuorokautinen ja viikoittainen ylityö sekä niistä maksettavat korvaukset
  • arkipyhäviikkojen lauantaina tehdyn työn korvaaminen
  • eräinä vapaapäivinä tehdyn työn korvaaminen, sunnuntaityö ja sunnuntaina tehdyn työn korvaaminen
  • hälytysluontoinen työ ja varallaolo sekä päivystys
  • varallaolon ja päivystyksen korvaaminen
  • ylityöjakajat.

Työaikalakia täydentäviä työehtosopimusmääräyksiä

Seuraavassa käsitellään lyhyesti sellaisia työehtosopimusmääräyksiä, joita ei ole säännelty laissa samalla tavalla.

Viikkoylityöstä maksettava korvaus

Poikkeuksena työaikalain määräyksistä viikkoylityöstä maksetaan ylityökorvaus, jonka suuruus kahdeksalta ensimmäiseltä tunnilta on 50 prosenttia ja seuraavilta tunneilta 100 prosenttia keskituntiansiosta tai kuukausipalkkaisen perustuntipalkasta.

Työehtosopimuksissa on määräykset keskituntiansion laskemisesta sekä kuukausipalkkaisten osalta käytettävistä ylityöjakajista (40-tuntista työviikkoa tekevien yleisin ylityöjakaja on 160 sekä 37,5-tuntista työviikkoa tekevien 158).

Muusta kuin lain mukaisesta ylityöstä maksettava korvaus

Työehtosopimuksissa on määräyksiä arkipyhäviikoista sekä eräistä vapaapäivistä, joiden aikana tehdyiltä tunneilta maksetaan korotettu palkka, vaikka kyseessä ei ole lain mukainen ylityö.

Yleisimmin määrätään, että arkipyhäviikkoina, jolloin työntekijä on ollut työssä ko. työviikon työtuntijärjestelmän tuntimäärän mukaisen työajan, maksetaan hänelle tämän lisäksi tehdystä työstä siten kuin viikoittaisesta ylityöstä, mikäli tätä työtä ei ole korvattava vuorokautisena ylityönä. Samoin pääsiäislauantaina, juhannusaattona ja jouluaattona tehty työ korvataan yleensä 100 prosentin viikkoylityökorotuksella.

Lisätyön korvaaminen

Eräissä työehtosopimuksissa (mm. toimihenkilösopimukset) on määräyksiä myös lisätyön korvaamisesta. Esim. toimihenkilösopimuksissa määrätään, että sellaisille toimihenkilöille, jotka tekevät 37,5-tuntista työviikkoa, korvataan lisätyö 50 prosentilla korotetulla palkalla eli 1,5-kertaisena.

Lauantaityön korvaaminen viikkoylityönä

Työehtosopimuksissa on määräyksiä siitä, että jos työntekijä on työviikon aikana poissa työstä esimerkiksi sairauden tai tapaturman vuoksi tai osallistuakseen työnantajan lähettämänä koulutukseen (työssäolopäivien veroiset päivät) ja hän tulee töihin esim. saman viikon lauantaina, korvataan tämä työ viikkoylityömääräysten mukaan, vaikka kyseessä ei lain mukaan olekaan viikkoylityö.

Tuntipalkkaisten työntekijöiden arkipyhäkorvaus

Työehtosopimuksessa on tuntipalkkaisten työntekijöiden osalta myös määräyksiä ns. arkipyhäkorvauksista, jotka koskevat yleensä uudenvuodenpäivää, pitkäperjantaita, toista pääsiäispäivää, vapunpäivää, juhannuspäivää, jouluaattoa sekä ensimmäistä ja toista joulupäivää. Näiden määräysten mukaan maksetaan tuntipalkkaiselle työntekijälle arkipyhäkorvauksena pääsääntöisesti kahdeksan tunnin palkka keskituntiansion mukaan.

Vuosittaisen työajan lyhennys

Työehtosopimuksissa on vuosittaista työaikaa lyhennetty vuosina 1984 ja 1986 tehtyjen tuloratkaisujen mukaan 40-tuntista työviikkoa tekevien osalta. Lyhentämisohjelma on ollut seuraava:

1986

32 tuntia vuodessa

1987

16 tuntia vuodessa

1988

16 tuntia vuodessa

1989

16 tuntia vuodessa

1990

20 tuntia vuodessa

Yhteensä 100 tuntia vuodessa

Kuvio: Työajan lyhentämisohjelma

Tämä lyhennysohjelma tarkoittaa sitä, että vuodesta 1990 lukien 40-tuntista työviikkoa tekevien työntekijöiden työaika on ollut keskimäärin 37,9 tuntia viikossa.

Työajan lyhentämistapa

Työehtosopimuksissa on määritelty, miten työaikaa lyhennetään. Yleensä työehtosopimuksissa on sovittu työajan lyhennysvapaan antamisesta kokonaisina työvuoroina työnantajan määräämänä aikana. Työajan lyhentäminen perustuu yleisemmin ns. ansaintaperiaatteeseen, jolloin työajan lyhentäminen ansaitaan työehtosopimusmääräysten mukaan kalenterivuoden ja kalenterineljänneksien perusteella. Työehtosopimusmääräyksissä sallitaan tietty määrä työstä poissaoloja.

Joissakin työehtosopimuksissa työajan lyhentäminen on kytketty keskimääräiseen työaikaan, jolloin ansaintaperiaatteista on luovuttu. Tällöin työaika lyhennetään laatimalla työtuntijärjestelmä sovituksi ajaksi.

Työajan pidentäminen 24 tunnilla

Kevään 2016 kilpailukykysopimuksessa sovittiin vuosityöajan pidentämisestä 24 tunnilla vuodesta 2017 alkaen. Yksityiskohtaiset määräykset ovat kunkin kilpailukykysopimuksen piirissä olevan sopimusalan työehtosopimuksessa. Ne voivat määrätä pidentämistavan suoraan tai asia voi olla paikallisesti sovittavissa. Kilpailukykysopimuksen kattavuus on yli 90 prosenttia työmarkkinoista. Merkittävimpiä sopimuksen ulkopuolella olevia aloja ovat AKT:n sopimusalat ja rakennusalan työntekijät. Eräillä aloilla on keväällä 2020 tai jo aiemmin sovittu näiden määräysten poistamisesta.

Loppiaisen ja helatorstain vaikutus viikkoylityöhön

Työehtosopimuksissa on sovittu, että jos loppiainen sattuu muulle arkipäivälle kuin lauantaille, se lyhentää työaikaa ja siitä maksetaan menetettyä ansiota vastaava korvaus. Samoin helatorstai lyhentää työaikaa, ja samalla viikolla oleva lauantai katsotaan vapaapäiväksi. Näin ollen loppiaisviikon (loppiaisen ollessa jokin muu arkipäivä kuin lauantai) ja helatorstaiviikon lauantaina tehty työ korvataan viikkoylityönä.

Matkustusajan palkka

Työehtosopimuksissa on määrätty, miltä osin matkustamisajalta maksetaan palkka.

Viikkovapaakorvauksen maksaminen

Eräissä työehtosopimuksissa on määräyksiä niistä edellytyksistä, jolloin viikkolepokorvaus maksetaan.

Vuorokautisen lepoajan enimmäispituus

Eräissä työehtosopimuksissa on määräyksiä siitä, kuinka pitkä lepoaika voi olla samalle päivälle sijoittuvien työntekojaksojen välillä. Työehtosopimuksissa on määräyksiä myös virkistystauoista ja kahvitauoista.

Varallaolo- ja päivystysaikana tehdyn työn korvaaminen

Eräissä työehtosopimuksissa on määräyksiä siitä, miten varallaoloaikana tai päivystysaikana tehty työ korvataan sekä mitä päivystyksellä tarkoitetaan ja mitä päivystyksestä korvataan.

Vuorotyölisät

Niillä aloilla, joilla sovelletaan vuorotyömääräyksiä, maksetaan myös vuorotyölisiä (iltalisä ja yölisä). Iltalisän maksaminen saattaa myös koskea sellaisia työpaikkoja, joissa osa työajasta tai koko työaika sijoittuu muuhun kuin yrityksen normaalityöaikaan ja työ tehdään kello 18.00 jälkeen.

Työajan enimmäismäärän seuraaminen

Työehtosopimuksissa on voitu sopia siitä, että työajan enimmäismäärää seurataan 6 tai eräissä tapauksissa 12 kuukauden jaksona, eikä työaikalain neljän kuukauden seurantajaksoa sovelleta.

Työvuoroluettelon voimassaoloaika

Työehtosopimuksissa on yleisesti sovittu siitä, ettei koko tasoittumisjaksoksi tarvitse tehdä työvuoroluetteloa. Työvuoroluettelo laaditaan kerrallaan lyhyeksi ajaksi, yleensä kuitenkin vähintään kolmeksi viikoksi.

4.2 Vuosiloma

4.2.1 Yleistä vuosilomalain soveltamisesta

Soveltamisala

Vuosilomalaki koskee sekä työsuhteita että virkasuhteita.

Vuosilomalaki (162/2005) koskee sekä työ- että virkasuhteita. Se, mitä laissa säädetään työntekijästä, koskee myös virkamiehiä ja viranhaltijoita. Vastaavasti se, mitä laissa säädetään työehtosopimuksesta, koskee myös virkaehtosopimusta.

Vuosilomalakia ei sovelleta esimerkiksi osakeyhtiön toimitusjohtajaan, koska hän ei ole työsuhteessa. Sitä ei samasta syystä sovelleta myöskään yrittäjiin, ammatinharjoittajiin eikä tavanomaisena harrastustoimintana tehtävään työhön.

Lain soveltamista voi rajoittaa myös työn luonne. Lakia ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

  • Työ on työnantajan toiminnan vuoksi vuosittain keskeytyneenä ja työntekijällä on työ- tai virkaehtosopimuksen perusteella oikeus vähintään vuosilomalain mukaiseen palkalliseen vapaaseen. Säännös koskee käytännössä esimerkiksi opettajia.
  • Työ tehdään perheyrityksessä, eikä yrityksen palveluksessa ole muita kuin perheenjäseniä. Tällöinkin työntekijällä on oikeus vapaaseen ja lomakorvaukseen kuten kotityöntekijällä.

Lakia sovelletaan 1.1.2020 lukien kotityöntekijöihin samalla tavalla kuin muihinkin työntekijöihin. Aiemmin kotityöntekijöille maksettiin lomakorvaus ja heillä oli halutessaan oikeus vuosilomalain 8 §:n 1 momentin mukaiseen vapaaseen.

Työehtosopimusten vaikutus

Työsopimuksella ei voida vähentää työntekijälle vuosilomalain mukaan kuuluvia etuja, mutta työehtosopimuksella voidaan.

Työsopimuksella ei voida vähentää työntekijälle vuosilomalain mukaan kuuluvia etuja. Sen sijaan valtakunnallisilla työmarkkinajärjestöillä on mahdollisuus sopia useista lain kohdista toisin, ja järjestäytyneiden yritysten on noudatettava lain sijasta näitä määräyksiä (vuosilomalain 30 §). Myös järjestäytymättömässä yrityksessä on noudatettava lain sijasta työehtosopimusmääräyksiä, jos kyseinen työehtosopimus on yleissitova ja jos määräysten soveltaminen ei edellytä paikallista sopimista (vuosilomalain 31 §).

Nähtävänäpito ja vuosilomakirjanpito

Vuosilomalaki on pidettävä nähtävänä työpaikalla, ja vuosilomista on pidettävä kirjanpitoa.

Työnantajan on pidettävä vuosilomalaki työntekijän nähtävänä työpaikalla. Työnantaja on myös velvollinen pitämään kirjanpitoa työntekijöidensä vuosilomista, säästövapaista, vuosilomapalkoista ja lomakorvauksista. Kirjanpidosta on ilmettävä lomien ajat, lomapalkkojen ja -korvausten suuruus sekä ne perusteet, joiden mukaisesti lomien pituudet sekä palkkojen ja korvausten suuruudet on määrätty.

Työntekijällä tai hänen edustajallaan (esimerkiksi luottamusmiehellä) on oikeus saada tietoja työntekijän lomaa koskevista kirjanpitomerkinnöistä. Työntekijän pyynnöstä selvitys on annettava kirjallisena.

Työnantaja on vastuussa vuosilomalain noudattamisesta. Lain keskeisten säännösten rikkomisesta on rangaistukseksi säädetty pääasiassa sakkoa. Vuosilomalain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

Säännösten pakottavuus

Vuosilomalaki on pakottavaa oikeutta.

Vuosilomalaki on pakottavaa oikeutta: työntekijä ei voi pätevästi luopua lain mukaisista oikeuksistaan. Sopimus, joka vähentää työntekijän lain mukaisia etuuksia, on mitätön, jollei vuosilomalaista muuta johdu.

Lain pakottavuudesta huolimatta valtakunnallisilla työmarkkinajärjestöillä on vuosilomalain 30 §:ssä säädetyt oikeudet sopia vuosilomalaista toisin. Käytännössä lain merkitys on siis siinä, että se kieltää sellaiset työntekijän ja työnantajan väliset sopimukset, jotka vähentävät työntekijän lain mukaisia etuuksia.

Keskeisiä käsitteitä

Lomanmääräytymisvuosi

Maaliskuun 31. päivänä päättyvä 12 edellisen kalenterikuukauden pituinen ajanjakso.

Lomakausi

Ajanjakso, jona loma on pääsääntöisesti annettava.

Kesälomakausi

Toukokuun 2. päivän ja syyskuun 30. päivän välinen aika. Ajoittuu samalle kalenterivuodelle lomanmääräytymisvuoden päättymisen kanssa.

Talvilomakausi

Lokakuun alun ja seuraavan vuoden huhtikuun lopun välinen aika. Ajoittuu samalle ja seuraavalle kalenterivuodelle kuin lomanmääräytymisvuosi.

Lomapäivä

Lomapäiviä ovat arkipäivät maanantaista lauantaihin. Arkipäiviksi ei lasketa sunnuntaita, kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, jouluaattoa, juhannusaattoa, pääsiäislauantaita eikä vapunpäivää.

Täysi lomanmääräytymiskuukausi

Lomanmääräytymisvuoden kuukausi, jonka aikana työntekijä on ollut työssä vähintään 14 päivää tai jonka aikana työssäolopäiviä ja työssäolopäivien veroisia päiviä on yhteensä 14. Osa-aikaisilla työntekijöillä täysi lomanmääräytymiskuukausi on sellainen, jonka aikana työntekijä on ollut työnantajan työssä vähintään 35 työtuntia tai jonka aikana työssäoloa ja siihen rinnastettavaa aikaa on vähintään 35 tuntia.

Vuosilomaa täydentävät lisävapaapäivät

Palkalliset vapaapäivät, joihin työntekijällä on oikeus, täyden lomanmääräytymisvuoden vuosiloman jäädessä alle 24 päivän, sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon takia.

Lomapalkka

Vuosiloma annetaan lomapäivinä, joiden ajalta maksettava palkka on vuosilomapalkkaa.

Lomakorvaus

Lomakorvaus maksetaan työsuhteen kestäessä työntekijälle, jolle ei työtuntien tai työpäivien vähäisyyden takia kerry lainkaan lomapäiviä. Tällöinkin työntekijällä on lomakorvauksen lisäksi oikeus vuosilomalain 8 §:n mukaiseen vapaaseen. Työsuhteen päättyessä pitämättä olevat lomat korvataan lomakorvauksella.

Lomaltapaluuraha

Pelkästään työehtosopimuksiin perustuva, lomapalkan lisäksi maksettava rahasuoritus. Lomaltapaluuraha tunnetaan joissakin työehtosopimuksissa nimellä lomaraha. Joskus se maksetaan myös lomakorvauksen yhteydessä.

4.2.2 Vuosiloman pituus

Ansaintaperiaate

Vuosilomaa ansaitaan työtä tekemällä.

Vuosiloma perustuu loman ansaitsemisen periaatteeseen: työntekijä ansaitsee työtä tehdessään lomaa samalla tavoin kuin palkkaakin. Vuosiloman ansaitsemisessa keskeisiä käsitteitä ovat täysi lomanmääräytymiskuukausi ja -vuosi.

Lomanmääräytymisvuodella tarkoitetaan 1. huhtikuuta alkavaa ja seuraavan vuoden maaliskuun lopussa päättyvää kahdentoista kuukauden pituista ajanjaksoa.

Vuosilomalaissa vuosiloman pituus määritellään arkipäivinä. Lomapäiviä eivät siten ole sunnuntait tai kirkolliset juhlapäivät. Sen sijaan kaikki muut päivät ovat lomapäiviä lukuun ottamatta vuosilomalaissa nimenomaan mainittuja itsenäisyyspäivää, joulu- ja juhannusaattoa, pääsiäislauantaita ja vapunpäivää, joita ei pidetä lomapäivinä.

Työsuhteen jatkumisaikaan ei lasketa sitä aikaa, jolloin työn tekeminen on keskeytynyt sen vuoksi, että työntekijä on ollut asevelvollisena suorittamassa vakinaista palvelustaan. Asevelvollisuusaikana työsuhteen katsotaan lepäävän. Asevelvollisuutta edeltänyt ja sitä seuraava työsuhteen kesto lasketaan siten yhteen. Sen sijaan reservin harjoitukset lasketaan työssäoloajaksi.

Täysi lomanmääräytymiskuukausi

Lomaa ansaitaan lomanmääräytymiskuukausien mukaan. Täysi lomanmääräytymiskuukausi määräytyy 14 päivän tai 35 tunnin kertymäsäännön mukaan. Lomaa kertyy 2 tai 2,5 arkipäivää kultakin lomanmääräytymiskuukaudelta.

Työntekijä ansaitsee lomaa jokaiselta lomanmääräytymisvuoteen sisältyvältä täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Pääsääntö on, että täysi lomanmääräytymiskuukausi määräytyy työssäolopäivien mukaisesti: täysi lomanmääräytymiskuukausi on kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijä on ollut työnantajan työssä vähintään 14 päivänä. Mukaan lasketaan myös jäljempänä selostettavat työssäolopäivien veroiset päivät.

Jos työntekijä sopimuksensa mukaan työskentelee niin harvoina päivinä, että vain osa lomanmääräytymisvuoden kuukausista sisältää 14 työpäivää, katsotaan täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi jokainen kuukausi, jona työtä ja työssäolon veroisia tunteja kertyy yhteensä vähintään 35.

Näistä 14 päivän ja 35 tunnin kertymäsäännöistä sovelletaan vain toista, ei molempia. Sovellettavan säännön ratkaisee työsopimuksen sisältö. Jos työsuhteen ehdot muuttuvat pysyvästi kesken lomanmääräytymisvuoden, voivat molemmatkin säännöt tulla saman lomanmääräytymisvuoden aikana sovellettaviksi.

Jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta ansaitaan lomaa joko 2 tai 2,5 arkipäivää työsuhteen keston mukaan. Jos työntekijän työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä (31.3.) keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, on työntekijällä oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Tällainen työntekijä voi ansaita lomanmääräytymisvuoden aikana lomaa yhteensä 30 arkipäivää (12 x 2,5 arkipäivää), joista 6 arkipäivää muodostaa talviloman. Vuosilomalaki ei tunne termiä talviloma, vaan sen sijaan laissa puhutaan 24 arkipäivää ylittävästä loman osasta.

Jos loman pituutta laskettaessa lomapäivien luvuksi ei tule kokonaislukua, on päivän osa annettava täytenä lomapäivänä.

Työssäolopäivien veroiset päivät ja tunnit

Tietyt poissaolopäivät ja -tunnit katsotaan lomaa laskettaessa työssäolon veroisiksi.

Täyden lomanmääräytymiskuukauden edellyttämillä 14 päivällä tarkoitetaan työssäolopäiviä ja niihin rinnastettavia päiviä. Vuosilomalaissa on tyhjentävästi lueteltu työssäolopäivien veroiset päivät. Niillä on käytännössä merkitystä vain silloin, kun työntekijälle ei kalenterikuukauden aikana kerry 14:ää varsinaista työssäolopäivää.

Ellei 14:ää päivää kerry, vuosiloman pituus määräytyy ns. 35 tunnin säännön perusteella; tällöin työssäoloon rinnastetaan työssäolopäivien veroisten päivien ne tunnit, jotka olisivat olleet työaikaa. Työssäolopäivien veroisia päiviä kertyy seuraavien poissaolojen ajalta:

  • poissaolo, jolta työnantaja on lain mukaan velvollinen maksamaan palkan (esim. työntekijän oma vuosiloma)
  • työajan tasaamiseksi laissa sallittuun enimmäismäärään annetut vapaapäivät (lain vuosilomalain 7 §:n 1 momentin mukaisin rajoituksin)
  • työsopimuslaissa säädetty erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa, tilapäinen hoitovapaa ja pakottava poissaolo perhesyistä. Äitiys- ja vanhempainvapaa ja isyys- ja vanhempainvapaa yhtä synnytyskertaa tai adoptiota kohden kuitenkin enintään 156 kyseessä olevalta vapaapäivältä. Kuitenkin 35 tunnin sääntöä sovellettaessa 182 kalenteripäivän jakso
  • työntekijän sairaus tai tapaturma
    • yhteensä enintään 75 työpäivää lomanmääräytymisvuoden aikana
    • jos tällainen este jatkuu yhdenjaksoisena lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, pidetään tämän sairauden tai tapaturman osalta työssäolopäivien veroisina päivinä yhteensä enintään 75 työpäivää
    • kuitenkin 35 tunnin sääntöä sovellettaessa 105 kalenteripäivän jakso
  • lääkinnällinen kuntoutus, jonka lääkäri on määrännyt ammattitaudin tai tapaturman vuoksi työkyvyn palauttamiseksi tai säilyttämiseksi
    • enintään 75 työpäivää lomanmääräytymisvuoden aikana
    • jos kuntoutus jatkuu yhdenjaksoisena lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, pidetään työssäolopäivien veroisina enintään 75 työpäivää tätä kuntoutusjaksoa kohden
    • kuitenkin 35 tunnin sääntöä sovellettaessa 105 kalenteripäivän jakso
  • poissaolo sairauden leviämiseksi annetun määräyksen vuoksi
  • opintovapaalain mukainen opintovapaa
    • enintään 30 työpäivää lomanmääräytymisvuoden aikana
    • edellyttää, että työntekijä on välittömästi palannut työhön
    • kuitenkin 35 tunnin sääntöä sovellettaessa 42 kalenteripäivän jakso
  • osallistuminen työn edellyttämään koulutukseen
    • oltava työnantajan suostumus
    • työssäolopäivien veroisiksi voidaan sopia luettavaksi vain 30 työpäivää kerrallaan
  • lomauttaminen
    • enintään 30 työpäivää kerrallaan
    • kuitenkin 35 tunnin sääntöä sovellettaessa 42 kalenteripäivän jakso
  • lomauttamista vastaava työviikkojen lyhentäminen tai muu siihen verrattava työaikajärjestely
    • enintään 6 kuukautta kerrallaan
    • jos tällainen työaikajärjestely jatkuu keskeytyksettä lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, uuden kuuden kuukauden jakson laskeminen aloitetaan lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen
  • reservin harjoitus, ylimääräinen palvelus tai siviilipalvelun täydennyspalvelus
  • julkisen luottamustehtävän hoitaminen tai todistajana kuuleminen, josta lain mukaan ei ole oikeutta kieltäytyä tai josta kieltäytyminen on sallittua vain laissa mainitun erityisen syyn perusteella.

Luettelo on tyhjentävä. Esimerkiksi hoitovapaa-aika ja asevelvollisen varsinaiseen palvelukseen käyttämä aika eivät ole vuosiloman ansaintaan oikeuttavaa aikaa.

Vuosilomaa täydentävät lisävapaapäivät

Palkalliset vapaapäivät, joihin työntekijällä on oikeus, täyden lomanmääräytymisvuoden vuosiloman jäädessä alle 24 päivän, sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon takia.

Lailla 346/2019 vuosilomalakiin lisättiin kokonaan uusi käsite ”vuosilomaa täydentävät lisävapaapäivät”. Niihin on oikeus, jos työntekijän vuosiloman pituus jää sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon takia alle 24 päivän. Säännöksen perusta on EU:n työaikadirektiiviä koskeva oikeuskäytäntö (ratkaisut C-350/06, C-520/06, C-282/10, C-230/11 ja C-178/15).

Säännös tulee sovellettavaksi vasta silloin, jos edellä mainittuja poissaoloja on niin paljon, että niistä aiheutuvien poissaolojen kerryttämät työssäolon veroiset päivät eivät riitä tuottamaan vähintään 24:ää vuosilomapäivää täydeltä lomanmääräytymisvuodelta. Jos työsuhde päättyy kesken lomanmääräytymisvuoden, turvaa säännös oikeuden suhteelliseen osaan lisävapaapäiviä. Vastaavasti, jos vajaat lomanmääräytymiskuukaudet johtuvat muistakin syistä, kompensoidaan lisävapaapäivillä vain edellä mainituista syistä vajaaksi jäänyt osuus. Muut poissaolot voivat siis edelleen johtaa siihen, että täydenkin lomanmääräytymisvuoden osalta loma jää alle 24 päivän.

Oikeutta lisävapaapäiviin ei ole sen jälkeen, kun poissaolo on jatkunut yhdenjaksoisesti yli 12 kuukautta. Yhdenjaksoisuuden katkaisevat työssäolopäivät ja -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen. Eivät kuitenkaan sellaiset päivät/tunnit, joiden aikana työskentely perustuu työsopimuslain 2 luvun 11 a §:ssä (osa-aikainen sairauspoissaolo) tarkoitettuun sopimukseen osa-aikatyöstä.

Lisävapaapäivät eivät ole vuosilomalain mukaisia vuosilomapäiviä eivätkä vuosilomalain mukaista työssäolon veroista aikaa.

Vuosilomaa täydentäviltä lisävapaapäiviltä työntekijälle maksetaan keskimääräistä palkkaa vastaava korvaus. Lisävapaapäivät pyöristetään täysiksi päiviksi. Päiväpalkka lasketaan jakamalla kuukausipalkka luvulla 25. Korvaus lasketaan lisävapaapäivien pitämisen alkamisajan mukaan. Lisävapaapäiviltä laskettavat erät on pidettävä erillään lomapalkkalaskennasta. Lomarahaa nämä erät eivät kerrytä, ellei työehtosopimuksessa ole näiden erien osalta niin sovittu.

Lisävapaapäiviin sovelletaan vuosilomalain säännöksiä loman/vapaan jakamisesta, siirtämisestä ja säästämisestä. Pitämätön lisävapaapäivä korvataan korvauksella työsuhteen päättyessä. Korvaus lasketaan samalla tavalla kuin se laskettaisiin vapaata pidettäessä.

Säännöksiä sovelletaan 1.4.2019 tai sen jälkeen alkavalta lomanmääräytymisvuodelta kertyviin lomiin.

Työntekijän oikeus vapaaseen

Myös työntekijällä, jolle ei kerry lomaa, on oikeus vapaaseen.

Työntekijälle, jolle ei kerry vuosilomaa minkään kertymäsäännön perusteella, on maksettava lomaa vastaavaa lomakorvausta (ks. 4.2.4). Tämän lisäksi työntekijä voi halutessaan saada kaksi vapaata arkipäivää jokaista sellaista kuukautta kohti, jona hän on ollut työsuhteessa. Sama oikeus on työntekijällä, joka on tehnyt työtä useissa peräkkäisissä tai lähes peräkkäisissä määräaikaisissa työsuhteissa.

Työntekijän on ilmoitettava halustaan pitää vapaata ennen lomakauden alkua. Vapaan ajalta maksettavasta lomakorvauksesta säädetään vuosilomalain 16 ja 19 §:ssä.

Työehtosopimusmääräykset

Työehtosopimuksissa ei yleensä ole vuosilomalaista poikkeavia määräyksiä vuosiloman pituudesta. Poikkeuksiakin on.

Työehtosopimuksissa todetaan useimmiten, että vuosiloman pituus määräytyy vuosilomalain mukaan. Näin ollen työsuhteen kestosta riippuu, ansaitseeko työntekijä 2 vai 2,5 lomapäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Joissakin työehtosopimuksissa on sovittu tätä suuremmasta kertymästä. Lain mukainen kertymä on kuitenkin ehdoton pääsääntö.

Siitä, mitkä katsotaan täysiksi lomanmääräytymiskuukausiksi, ei työehtosopimuksissa ole yleensä vuosilomalaista poikkeavia määräyksiä. Joitakin poikkeuksiakin on. Joissakin työehtosopimuksissa saattaa olla esimerkiksi määräys, että joihinkin ay-kokouksiin käytetty aika rinnastetaan työssäoloaikaan.

4.2.3 Vuosilomapalkka

Työntekijän on saatava loma-ajalta sama palkka kuin työssäoloajalta. Työntekijään lomanmääräytymisvuoden päättyessä sovellettava palkkaustapa määrää myös lomapalkan laskentatavan.

Vuosilomalain tarkoituksena on, että työntekijä saa lomansa ajalta samansuuruisen palkan, kuin minkä hän saisi työssä ollessaan. Vuosilomapalkan määräämiseksi työntekijät on vuosilomalaissa jaettu kolmeen ryhmään: 1) viikko- ja kuukausipalkkaiset, 2) tunti- ja urakkapalkkaiset kokoaikatyöntekijät ja 3) tunti- ja urakkapalkkaiset osa-aikatyöntekijät.

Työntekijään lomanmääräytymisvuoden päättyessä sovellettava palkkaustapa määrää lomapalkan laskentatavan. Jos työntekijä on lomamääräytymisvuoden päättymisen jälkeen siirtynyt kuukausipalkkaiseksi, voivat työnantaja ja työntekijä kuitenkin sopia kirjallisesti lomapalkan maksamisesta kuukausipalkkaisia koskevien sääntöjen mukaan.

Jos työntekijän työsuhteen ehdot ovat lomanmääräytymisvuoden aikana pysyvästi muuttuneet niin, että työntekijälle on osalta lomanmääräytymisvuotta kertynyt vuosilomaa ja osalta lomanmääräytymisvuotta vain oikeus lain 8 §:n 1 momentin mukaiseen vapaaseen, lasketaan lomapalkka ja lomakorvaus näiltä kummaltakin jaksolta erikseen.

Viikko- ja kuukausipalkkaiset työntekijät (vuosilomalain 10 §)

Viikko- ja kuukausipalkkaisilla työntekijöillä on oikeus sovittuun palkkaan myös vuosiloman ajalta.

Vuosilomalain 10 §:n mukaan viikko- ja kuukausipalkkaisella työntekijällä on oikeus saada sovittu palkkansa myös vuosiloman ajalta. Työntekijällä on loma-ajalta oikeus saman suuruiseen palkkaan kuin hänellä on loman tai sen osan alkaessa. Jos vuosiloma annetaan esimerkiksi äitiys- tai hoitovapaan aikana, määräytyy työntekijän vuosilomapalkka sen palkan mukaan, jota hän olisi saanut, jos hän vuosilomansa alkaessa olisi ollut työssä.

Vuosilomapalkkaa laskettaessa ei huomioida lakiin perustuvia palkanlisiä, kuten ylityö-, hätätyö- tai sunnuntaityökorvauksia. Työntekijä saa lomansa aikana vain sopimukseen perustuvan kiinteän palkkansa. Jos kuukausipalkkaiselle työntekijälle on maksettu muuten kuin tilapäisesti muuttuvia palkkoja (esimerkiksi tulospalkkioita), lasketaan niistä vuosilomapalkka keskipäiväpalkkaa koskevan vuosilomalain 11 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti.

Jos kuukausi- tai viikkopalkkaisen työntekijän työaika ja vastaavasti palkka muuttuvat lomanmääräytymisvuoden aikana, lasketaan lomapalkka vuosilomalain 10 §:n sijasta jäljempänä selostettavan 12 §:n mukaan.

Tunti- ja urakkapalkkaiset työntekijät (vuosilomalain 11 §)

Tunti- ja urakkapalkkaisen kokoaikatyöntekijän vuosilomapalkka lasketaan kertomalla keskimääräinen päiväpalkka laissa olevilla kertoimilla.

Tunti- ja urakkapalkkaisten työntekijöiden vuosilomapalkka lasketaan kertomalla keskimääräinen päiväpalkka lomapäivien lukumäärän mukaan määräytyvällä vuosilomapalkkakertoimella.

Tunti- ja urakkapalkkaisten työntekijöiden vuosilomapalkka määräytyy sen mukaan, paljonko työntekijä on ansainnut lomaan oikeuttavan lomanmääräytymisvuoden aikana. Tämä on vuosilomalaissa järjestetty siten, että vuosilomapalkka saadaan kertomalla työntekijän keskimääräinen päiväpalkka täysien lomanmääräytymiskuukausien mukaan määräytyvällä vuosilomapalkkakertoimella.

Keskimääräinen päiväpalkka lasketaan jakamalla lomanmääräytymisvuonna työssäoloajalta maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka työntekijän lomanmääräytymisvuonna tekemien työpäivien lukumäärällä. Palkkaan ei kuitenkaan lasketa hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta. Toisaalta työpäivien lukumäärään lisätään vuorokautisten ylityötuntien kahdeksasosa.

Koska keskimääräinen päiväpalkka lasketaan vain työssäolon ajalta maksetusta palkasta, ei lomanmääräytymisvuoden ansioina huomioida esimerkiksi vuosilomapalkkaa tai sairausajan palkkaa. Jakajana olevaan työssäolopäivien lukumäärään lasketaan kaikki todelliset työpäivät päivittäisestä työajan pituudesta huolimatta.

Vuosilomapalkkakertoimet, jotka määräytyvät lomapäivien lukumäärän mukaan ja joilla keskimääräinen päiväpalkka kerrotaan, ovat seuraavat:

Lomapäivien lukumäärä

Kerroin

2

1,8

3

2,7

4

3,6

5

4,5

6

5,4

7

6,3

8

7,2

9

8,1

10

9,0

11

9,9

12

10,8

13

11,8

14

12,7

15

13,6

16

14,5

17

15,5

18

16,4

19

17,4

20

18,3

21

19,3

22

20,3

23

21,3

24

22,2

25

23,2

26

24,1

27

25,0

28

25,9

29

26,9

30

27,8

Tästä edelleen kerrointa korotetaan 0,9:llä per lomapäivä.

Osa-aikaiset työntekijät (vuosilomalain 12 §)

Tunti- ja urakkapalkkaisen osa-aikatyöntekijän vuosilomapalkka on 9 tai 11,5 % lomakautta edeltäneen lomanmääräytymisvuoden palkasta. Palkkasummaan lisätään tiettyjä poissaoloajan palkkoja ja laskennallisia eriä.

Viikko- ja kuukausipalkkaiselle työntekijälle, jonka vuosiloma perustuu 35 tunnin sääntöön eli vähintään 35 kuukausityötuntiin, lasketaan vuosilomapalkka samoin kuin yleensäkin viikko- ja kuukausipalkkaisille työntekijöille: hänellä on oikeus saada sovittu kiinteä palkkansa myös vuosiloman ajalta.

Sen sijaan tunti- ja urakkapalkkaisten työntekijöiden vuosilomapalkka määräytyy toisin. Heidän vuosilomapalkkansa on vuosilomalain 12 §:n mukaan 9 % lomakautta edeltäneen lomanmääräytymisvuoden aikana maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä tai ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korvausta. Työntekijällä, jonka työsuhde on lomakautta edeltäneen lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut keskeytymättä vähintään yhden vuoden, on oikeus saada vuosilomapalkkana 11,5 % kuluneen lomanmääräytymisvuoden ansioista.

Palkkasummaan lisätään poissaoloajan palkkoja ja laskennallisia palkkoja vuosilomalain 12 §:n 2 momentin mukaisesti. Työssäoloajan palkkaan lisätään poissaoloajan palkat tai poissaolon takia saamatta jääneet laskennalliset palkat seuraavasti:

  • äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan ajalta
  • tilapäisen hoitovapaan ja pakottavista perhesyistä johtuvan poissaolon ajalta
  • sairauden, tapaturman tai lääkärin määräämän lääkinnällisen kuntoutuksen aiheuttaman poissaolon ajalta
    • enintään 75 työpäivää lomanmääräytymisvuodessa ja enintään 105 kalenteripäivän jakso kerrallaan
  • sairauden leviämisen estämiseksi annetusta viranomaisen määräyksestä aiheutuneen poissaolon ajalta
  • lomautuksen ajalta
    • enintään 30 työpäivää kerrallaan.

Poissaoloajan palkan perusteena käytetään työntekijän keskimääräistä viikkotyöaikaa. Jos keskimääräisestä viikkotyöajasta ei ole sovittu, laskennallinen palkka määräytyy poissaoloa edeltävän 12 viikon keskimääräisen viikkotyöajan mukaan.

Luontoisedut

Luontoisedut on annettava myös vuosiloman aikana.

Työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle kuuluvat luontoisedut vähentämättöminä myös vuosiloman aikana. Tämän vuoksi luontoisetuja ei huomioida vuosilomapalkkaa maksettaessa. Jos työntekijä ei voi lomansa aikana käyttää jotakin luontoisetuaan, ei työnantaja ole velvollinen maksamaan siitä erillistä korvausta. Ainoa poikkeus on ruokaetu.

Vuosilomapalkan maksaminen

Lomapalkka on yleensä maksettava ennen loman alkamista.

Lomapalkan on oltava työntekijän käytettävissä ennen ensimmäisen lomapäivän alkamista. Enintään kuuden päivän pituisen lomajakson palkka saadaan kuitenkin maksaa säännönmukaisena palkanmaksupäivänä. Jos vuosiloma on jaettu osiin, on työnantajan ennen kunkin loman osan alkamista maksettava sitä vastaava osa vuosilomapalkasta. Maksettava lomapalkan osa saadaan jakamalla koko vuosilomapalkka loman osien suhteessa.

Lomapalkan maksaessaan työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle laskelman, josta ilmenee palkan suuruus ja sen määräytymisperusteet.

Työmarkkinajärjestöjen lomapalkkasopimukset

EK:n ja SAK:n lomapalkkasopimuksessa on omat, vuosilomalain ohittavat määräykset vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta. Myös talonrakennusalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus poikkeaa vuosilomalain sisällöstä.

EK-SAK

Merkittävin poikkeus vuosilomapalkan laskemista koskeviin säännöksiin on SAK:n ja EK:n lomapalkkasopimus. Sopimus koskee vain tunti- ja urakkapalkkaisia työntekijöitä. Käytännössä sopimus koskee niitä EK:n jäsenliittoja, joihin sopimusta sovellettiin EK:n edeltäjien STK:n ja TT:n aikana ja jotka ovat ottaneet nämä sopimusmääräykset osaksi alakohtaista työehtosopimustaan. Sopimus koskee myös lomakorvauksen laskemista.

Lomapalkkasopimuksen mukaan vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskentaperusteena on keskituntiansio. Se saadaan siten, että lomanmääräytymisvuonna työssäolon ajalta työntekijälle maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka jaetaan vastaavien työtuntien lukumäärällä. Palkkaan ei lasketa hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta.

Lomapalkkasopimuksen laskentatavan mukaan työntekijän keskituntiansio kerrotaan lomapäivien lukumäärän mukaan määräytyvällä kertoimella seuraavasti:

Lomapäivien lukumäärä

Kerroin

2

16,0

3

23,5

4

31,0

5

37,8

6

44,5

7

51,1

8

57,6

9

64,8

10

72,0

11

79,2

12

86,4

13

94,0

14

101,6

15

108,8

16

116,0

17

123,6

18

131,2

19

138,8

20

146,4

21

154,4

22

162,4

23

170,0

24

177,6

25

185,2

26

192,8

27

200,0

28

207,2

29

214,8

30

222,4

Jos lomapäivien lukumäärä on yli 30, korotetaan kerrointa 7,2:lla per lomapäivä.

Kertoimia pienennetään, jos säännöllinen työaika on ollut lyhyempi kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Tällöin uusi kerroin saadaan kertomalla taulukon kerroin viikon säännöllisten työtuntien lukumäärän ja luvun 40 osamäärällä.

Joissakin työehtosopimuksissa on sovittu mahdollisuudesta paikallisesti sopia vuosilomapalkan maksamisesta lomaa edeltävän arkipäivän sijaan säännönmukaisina palkanmaksupäivinä.

Talonrakennusala

Talonrakennusteollisuus ry ja Rakennusliitto ry ovat solmineet rakennusalan työntekijäin vuosilomista työehtosopimuksen, jonka mukaan lomapalkan ja -korvauksen määrä lomaltapaluurahoineen on 18,5 % työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta yli- ja hätätyöstä maksettu korotus mukaan lukien. Summasta 14 % maksetaan ennen kesäloman ja 4,5 % ennen talviloman alkamista. Työsuhteen päättyessä kertynyt lomaraha maksetaan kokonaisuudessaan.

Rakennusalalla lomapalkan tai lomakorvauksen ja lomaltapaluurahan yhdistelmää kutsutaan lomarahaksi. Muilla aloilla termillä ”lomaraha” on toinen merkitys; siitä luvussa 4.2.5.

4.2.4 Lomakorvaus

Lomakorvauksen tarkoituksena on korvata työntekijälle saamatta jäänyt vuosiloma. Vuosilomalaissa on hieman toisistaan poikkeavat säännökset lomakorvauksesta työsuhteen jatkuessa ja toisaalta sen päättyessä.

Lomakorvaus työsuhteen aikana

Lomakorvausta maksetaan työsuhteen aikana, jos työntekijälle ei kerry yhtään täyttä lomanmääräytymiskuukautta.

Lomakorvaus työsuhteen jatkuessa maksetaan työntekijälle, joka tekee työtä niin vähän, että kaikki lomanmääräytymiskuukaudet jäävät vajaiksi. Lomakorvauksen suuruus on 9 tai 11,5 % lomanmääräytymisvuoden työssäoloajan palkasta sen mukaan, miten pitkään työsuhde on jatkunut. Jos työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä kestänyt vähintään vuoden, lomakorvausprosentti on 11,5 ja muulloin 9 (vuosilomalain 16 §).

Työssäoloajan palkkaan lisätään äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan takia poissaoloajalta maksettu tai siltä ajalta em. vapaan takia saamatta jäänyt palkka vuosilomalain 12 §:n 2 momentin mukaisesti. Muita poissaoloajan palkkoja tai laskennallisia palkkoja ei lomakorvausta laskettaessa huomioida.

Jos työntekijä, joka sopimuksen mukaan tekee kaikkina kalenterikuukausina työtä alle 14 päivää tai 35 tuntia, käyttää oikeuttaan vuosilomalain 8 §:n mukaiseen vapaaseen, maksetaan hänelle lomakorvaus vapaan yhteydessä. Korvaus on maksettava ennen loman alkamista, ja enintään kuuden päivän jaksolta se saadaan maksaa tavanmukaisena palkanmaksupäivänä (vuosilomalain 15 §). Jos oikeutta vapaaseen ei käytetä, maksetaan lomakorvaus viimeistään lomakauden päättyessä.

Lomakorvaus työsuhteen päättyessä

Lomakorvauksella korvataan loma, jota työntekijä ei ole työsuhteensa päättyessä ehtinyt pitää.

Lomakorvauksesta työsuhteen päättyessä on säännökset vuosilomalain 17 §:ssä. Lomakorvaus maksetaan työntekijälle, joka ei ole työsuhteen päättyessä voinut pitää ansaitsemaansa vuosilomaa. Työsuhteen kestolla ei ole tässä alarajaa, joten lomakorvaus on maksettava aina, vaikka työsuhde kestäisi vain varttitunnin. Lomakorvauksen suuruus määräytyy samalla tavalla kuin vuosilomapalkankin suuruus (ks. 4.2.3). Lomapäivän palkka lasketaan käyttämällä viikkopalkkaisilla jakajaa 6 ja kuukausipalkkaisilla jakajaa 25. Työneuvoston lausunnossa on katsottu, että työsuhteen päättyessä maksettavassa lomakorvauksessa on huomioitava myös luontoisetujen verotusarvo.

Työntekijälle, joka on työssä niin lyhyen ajan tai niin harvoina päivinä, ettei vuosilomapäiviä ole kertynyt lainkaan, saa työsuhteen päättyessä lomakorvausta työsuhteen keston mukaan 9 tai 11,5 % siitä palkastaan, josta hänelle ei ole vielä maksettu lomakorvausta. Lomapäivän palkka lasketaan käyttämällä viikkopalkkaisilla jakajaa 6 ja kuukausipalkkaisilla jakajaa 25.

Lomakorvaus maksetaan myös asevelvolliselle vakinaista palvelustaan suorittamaan ryhtyvälle työntekijälle, vaikkei työsuhde päätykään. Työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle laskelman lomakorvauksesta, josta ilmenevät korvauksen suuruus ja määräytymisperusteet.

4.2.5 Lomaltapaluuraha – lomaraha

Lomaltapaluurahan ja lomarahan maksaminen ei perustu lakiin, vaan pelkästään työehtosopimuksiin. Lomaltapaluuraha edellyttää lomaltapaluuta, lomaraha ei.

Vuosilomalaissa ei ole säännöksiä lomaltapaluurahasta; sen maksaminen perustuu täysin työehtosopimuksiin. Ainakin metalliteollisuuden työntekijöitä ja eri teollisuuden toimialojen toimihenkilöitä koskevissa työehtosopimuksissa lomaltapaluurahaa on alettu kutsua lomarahaksi. Lomaltapaluurahan tai lomarahan suuruus on yleisimmin 50 % vuosilomalain mukaan lasketusta vuosilomapalkasta.

Määräykset rahan maksuajankohdasta vaihtelevat. Yleensä koko summa maksetaan loman päättymisen jälkeen. Joissakin työehtosopimuksissa lomaltapaluuraha on jaettu osiin siten, että osa siitä suoritetaan ennen loman alkua.

Lomaltapaluurahan maksaminen edellyttää pääsääntöisesti palaamista lomalta työhön. Poikkeuksia ovat tilanteet, joissa työntekijä jää lomaltaan suoraan äitiyslomalle, hoitovapaalle tai eläkkeelle; lomaraha maksetaan tällöinkin, vaikkei työhön enää palattaisikaan. Lomaltapaluuraha maksetaan yleensä myös silloin, kun lomaltapaluu estyy sen vuoksi, että työntekijä on irtisanottu taloudellisella tai tuotannollisella perusteella.

Työehtosopimusten lomarahaa koskevat määräykset ovat muuten samanlaisia kuin aikaisemmat lomaltapaluurahaa koskevat määräykset, mutta enää ei edellytetä lomaltapaluuta. Useissa tapauksissa saatetaan kuitenkin edellyttää, että työsuhde on voimassa vielä ensimmäisenä loman päättymisen jälkeisenä päivänä.

Useilla aloilla on sovittu mahdollisuudesta lykätä lomaltapaluurahan maksuajankohtaa tai mahdollisuudesta vaihtaa raha vapaaseen. Lomaltapaluurahan maksuajankohdan siirtäminen tai rahan vaihtaminen vapaaseen edellyttää, että asiasta sovitaan työpaikalla.

4.2.6 Vuosiloman antaminen

Vuosiloman ajankohta

Vuosiloma on annettava lomakautena. Vuosiloman ajankohdan määrää työnantaja. Sekä kesäloma että talviloma on pääsääntöisesti annettava yhdenjaksoisena.

Vuosilomasta on annettava 24 lomapäivää lomakauden eli 2. toukokuuta ja 30. syyskuuta välisenä aikana. Jos työntekijä on ansainnut lomaa enemmän kuin 24 arkipäivää, on loppuosa vuosilomasta (talviloma) annettava seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä.

Työnantajalla on oikeus määrätä loman ajankohta vuosilomalain asettamissa rajoissa.

Perusasetelmasta poiketen työnantaja ja työntekijä saavat sopia, että työntekijä pitää 12 arkipäivää ylittävän lomanosan yhdessä tai useammassa jaksossa. He voivat myös sopia koko loman tai sen osan sijoittamisesta ajalle, joka alkaa sen kalenterivuoden alusta, jolle lomakausi sijoittuu ja päättyy seuraavana vuonna ennen lomakauden alkua. Se lomanosa, joka ylittää 12 arkipäivää, voidaan sopia pidettäväksi viimeistään vuoden kuluessa lomakauden päättymisestä.

Edelleen työnantaja ja työntekijä voivat työsuhteen päättymistilanteissa sopia kaiken kertyneen loman pitämisestä ennen työsuhteen päättymistä. He voivat sopia myös 24 arkipäivää ylittävän lomanosan pitämisestä osapäivinä.

Vuosilomalain mukaan kausiluontoisessa työssä, jossa loman antaminen lakisääteisissä rajoissa tuottaa vaikeuksia yrityksen toiminnalle, työnantaja voi yksipuolisestikin ilman työntekijän suostumusta antaa kesäloman muulloinkin sen kalenterivuoden kuluessa, jona lomaan oikeuttava lomanmääräytymisvuosi päättyy.

Varsinaisena lomakautena ja talvilomakautena pidettäviä vuosiloman osia käsitellään vuosilomaa annettaessa kahtena eri kokonaisuutena, joista kumpikin on pääsääntöisesti annettava yhdenjaksoisena. Poikkeuksen muodostavat erikseen sovitut tilanteet ja se, että työn käynnissä pitämiseksi on välttämätöntä jakaa kesäloman 12 arkipäivää ylittävä osa annettavaksi erikseen yhdessä tai useammassa erässä.

Työnantaja ei saa määrätä työntekijän vuosilomaa äitiys- tai isyysvapaan ajaksi ilman työntekijän suostumusta. Jos äitiys- tai isyysvapaa estää loman antamisen lain mukaisena aikana, voidaan loma antaa kuuden kuukauden kuluessa vapaan päättymisestä.

Vuosilomalain mukaan kolmen arkipäivän pituista tai sitä lyhyempää loman osaa ei saa antaa ilman työntekijän suostumusta siten, että jokin lomapäivä sattuisi työntekijän normaaliksi vapaapäiväksi.

Vuosiloman ajankohdasta ilmoittaminen

Vuosiloman ajankohdasta on ilmoitettava työntekijälle kuukautta ennen loman alkamista. Ennen loman määräämistä työntekijää on kuultava.

Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle vuosiloman ajankohdasta kuukautta ennen loman alkamista. Jos loman ajankohtaa ei vielä tällöin voida ilmoittaa, on ilmoitus annettava viimeistään kaksi viikkoa ennen loman alkamista.

Ennen loman ajankohdan määräämistä työnantajan on varattava työntekijälle tai tämän edustajalle tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta. Kuulemisvelvollisuudesta huolimatta työnantajalla on periaatteessa täysi oikeus määrätä lomat haluamallaan tavalla lomakausien rajoissa. Työnantajan on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon työntekijöiden esitykset ja noudatettava tasapuolisuutta lomien sijoittelussa.

4.2.7 Vuosiloman säästäminen ja siirtäminen

Vuosiloman säästäminen eli säästövapaa

Työntekijällä on oikeus säästää lomastaan 24 päivää ylittävä osuus ja pitää se myöhemmin säästövapaana. Yli 18 päivää ylittävän osuuden säästämisestä on työntekijän ja työnantajan sovittava keskenään.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia 18 päivää ylittävän loman pitämisestä myöhemmin säästövapaana. Yli 24 päivää ylittävän loman pitämiseen säästövapaana työntekijällä on oikeus ilman sopimistakin. Edellytyksenä on kuitenkin, ettei säästämisestä aiheudu työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle vakavaa haittaa.

Säästämisestä on neuvoteltava työnantajan kanssa viimeistään silloin, kun työnantaja varaa työntekijälle tilaisuuden esittää käsityksensä vuosiloman ajankohdasta. Säästetty loma pidetään myöhemmin työntekijän ja työnantajan sopimana ajankohtana. Ellei säästetyn loman pitämisestä sovita, on työntekijällä oikeus pitää loma haluamanaan aikana ilmoittamalla loman ajankohta työnantajalle viimeistään neljä kuukautta ennen loman alkamista.

Palkka säästövapaan ajalta määräytyy samalla tavalla kuin muukin lomapalkka. Se lasketaan ja maksetaan niiden olosuhteiden mukaan, jotka vallitsevat vapaan alkaessa. Joissakin tapauksissa pitämätön säästövapaa joudutaan korvaamaan lomakorvauksella.

Työkyvyttömyydestä aiheutuva vuosiloman siirtäminen

Vuosilomaa voidaan siirtää loman ajalle sattuvan työkyvyttömyyden perusteella. Loman siirtämistä on pyydettävä ennen loman alkamista. Siirretty loma on annettava lomakaudella, jos mahdollista.

Jos työntekijä on vuosilomansa tai sen osan alkaessa työkyvytön, on loma – työntekijän näin pyytäessä – siirrettävä myöhempään ajankohtaan. Työntekijällä on oikeus lomansa tai sen osan siirtämiseen myös silloin, kun hän ennen lomansa alkamista tietää, että joutuisi lomallaan sellaiseen sairaanhoitoon tai muuhun siihen rinnastettavaan hoitoon, jonka aikana hän on työkyvytön.

Mikäli työntekijä tulee työkyvyttömäksi vasta loman alkamisen jälkeen, ei kuusi lomapäivää ylittävää työkyvyttömyysaikaa ole pidettävä loma-aikana. Edellä mainitut omavastuupäivät eivät saa vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan.

Edellytyksenä edellä mainituissa tapauksissa on, että työntekijä pyytää loman siirtämistä viivytyksettä ja esittää pyynnöstä luotettavan selvityksen työkyvyttömyydestään.

Edellytyksenä on lisäksi se, ettei työntekijä ole aiheuttanut työkyvyttömyyttä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella.

Siirretty kesäloma on annettava lomakaudella ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua. Jos loman antaminen tällä tavalla ei ole mahdollista, vuoden 2019 maaliskuun loppuun mennessä kertynyt loma on annettava lomakautta seuraavan kalenterivuoden lomakauden aikana, viimeistään kuitenkin kyseisen kalenterivuoden päättymiseen mennessä. Sitä ennen kertynyt kesäloma voidaan antaa kertymisvuoden päättymiseen mennessä ja talviloma seuraavan vuoden loppuun mennessä. Jos loman antaminen tälläkään tavalla ei työkyvyttömyyden jatkumisen takia ole mahdollista, on loma korvattava vuosilomalain 17 §:n mukaisella lomakorvauksella.

Työnantajan on ilmoitettava siirretyn loman ajankohta kahta viikkoa ennen tai, jos tämä ei ole mahdollista, viikkoa ennen loman alkamista.

4.2.8 Työn teettäminen vuosiloman aikana

Työtä ei saa teettää loman aikana.

Työnantaja ei saa pitää työntekijää työssä tälle kuuluvan vuosiloman aikana. Tämän säännöksen vastainen menettely on vuosilomalakirikkomus, josta voidaan tuomita sakkorangaistus. Nyt voimassa olevassa vuosilomalaissa ei enää ole muita työnantajia koskevia työn teettämisen rajoituksia.

4.2.9 Lomapalkkalaskelma ja vuosilomakirjanpito

Vuosilomista ja -korvauksista on annettava työntekijöille laskelmat, ja vuosilomista on pidettävä kirjaa.

Lomapalkan ja lomakorvauksen sekä vuosilomaa täydentäviltä lisävapaapäiviltä maksettavan korvauksen maksamisen yhteydessä työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle laskelman, josta ilmenevät lomapalkan ja korvausten suuruus ja määräytymisperusteet. Lisävapaapäiviltä maksettavat korvaukset on pidettävä erillään lomapalkoista ja lomakorvauksista.

Työnantajan on pidettävä työntekijöiden vuosilomista ja heille maksetuista vuosilomapalkoista, lomakorvauksista sekä vuosilomaa täydentäviltä lisävapaapäiviltä maksettavista korvauksista ja säästövapaista kirjanpitoa. Siitä on voitava todeta lomien ja lisävapaapäivien ajankohdat sekä palkkojen ja eri korvausten suuruus samoin kuin ne perusteet, joiden mukaan loman ja lisävapaapäivien pituudet sekä palkkojen ja eri korvausten suuruus on määrätty.

Työntekijällä on oikeus saada tietoja lomaansa koskevista kirjanpitomerkinnöistä. Oikeus tietojen saamiseen on myös työntekijän edustajalla, esimerkiksi luottamusmiehellä. Työntekijän pyynnöstä selvitys on annettava kirjallisena.

4.2.10 Rangaistussäännökset ja kanneaika

Vuosilomalain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Sanktio säännösten rikkomisesta on yleensä sakkoa. Vuosilomasaatavien vanhentumisaika on kaksi vuotta saatavan syntymisestä.

Työnantaja on vastuussa vuosilomalain noudattamisesta. Työnantajan on myös pidettävä vuosilomalaki työntekijöiden nähtävillä työpaikalla. Lain keskeisten säännösten rikkomisesta on rangaistukseksi säädetty pääasiassa sakkoa. Vuosilomalain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

Vuosilomapalkalla ja lomakorvauksella on vuosilomalaissa säädetty, erityinen vanhentumisaika. Työntekijän oikeus vuosilomapalkkaan tai lomakorvaukseen on rauennut, jollei työntekijä ole nostanut kannetta kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona vuosiloma olisi ollut annettava tai lomakorvaus maksettava.

4.2.11 Vanhempainpäiväraha-ajalta maksettavien vuosilomakustannusten korvaaminen työnantajalle

Työnantajalla on oikeus saada KELAlta korvausta vanhempainpäiväraha-ajalta aiheutuneista lakisääteisistä vuosilomakustannuksista. Korvausta on haettava kuuden kuukauden kuluessa vanhempainpäivärahakauden päättymisestä.

Vuosilomalain 7 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa ovat edellä mainituin rajoituksin työssäolon veroista aikaa.

Työnantajalla on oikeus saada korvausta vanhempainpäiväraha-ajalta aiheutuvista lakisääteisistä vuosilomakustannuksista sairausvakuutuslain 14 luvussa säädetyllä tavalla. Työnantajan oikeus korvaukseen syntyy jokaiselta sellaiselta lomanmääräytymisvuoden kalenterikuukaudelta, jonka aikana työntekijällä on vähintään 14 päivärahapäivää. Korvausta maksetaan myös silloin, kun työntekijä säästää osan vuosilomastaan säästövapaaksi tai kun työntekijä saa osittaista vanhempainrahaa ja tekee osa-aikatyötä toiselle työnantajalle.

Vuosilomakustannusten korvaus kattaa bruttopalkan lisäksi pakolliset sosiaalivakuutusmaksut. Korvauksen peruste päivää kohden on kolmassadasosa siitä vuosityötulosta, joka on ollut työntekijälle vuosiloman kertymisajalta maksetun päivärahan perusteena. Työnantaja saa korvauksena tämän määrän kultakin lomapäivältä kerrottuna kertoimella 1,26.

Lain tarkoituksena on tasata niitä vuosilomakustannuksia, joita eri työnantajille syntyy vanhempainpäiväraha-ajalta. Laista aiheutuvat kustannukset rahoitetaan työnantajan sairausvakuutusmaksulla.

Korvausta haetaan Kansaneläkelaitokselta. Korvausta on haettava kuuden kuukauden kuluessa vanhempainpäivärahakauden päättymisestä, ja hakemismenettely määräytyy sairausvakuutuslain mukaisesti.

Tässä käsitellyn vuosilomakustannuksen korvauksen lisäksi naispuolisen työntekijän työnantajalla on oikeus saada 2 500 euron suuruinen kertakorvaus vanhemmuuden aiheuttamista perhevapaakustannuksista. Sitä selostetaan jäljempänä kohdassa 5.1.12.

Fokus>Esimiehen työoikeus>4 TYÖAIKA JA VUOSILOMA3.4.2020 14:20:47
Fokus Esimiehen työoikeus
Lukunäkymä on uudistunut. Lue lisää »

Saat lukunäkymän toimintoikkunan esiin klikkaamalla sen toimintokuvakkeita (haku, rakennepuu, asiahakemisto) näkymän vasemmassa laidassa.

Kun maalaat teoksen tekstiä, käytettäväksesi avautuu muistiinpanomerkintöjen (korostukset ja muistilaput) ikkuna. Muistiinpanomerkintöjä käytät ollessasi sisäänkirjautuneena henkilökohtaisilla tunnuksillasi.

Lue lisää »

Esimiehen työoikeus
‹ Palaa moniteoshakuunHakuTeoksen hakemistoAsiahakemisto


Sisältöä haetaan, odota hetki...
Fokus
Lukunäkymä on uudistunut. Lue lisää »

Saat lukunäkymän toimintoikkunan esiin klikkaamalla sen toimintokuvakkeita (haku, rakennepuu, asiahakemisto) näkymän vasemmassa laidassa.

Kun maalaat teoksen tekstiä, käytettäväksesi avautuu muistiinpanomerkintöjen (korostukset ja muistilaput) ikkuna. Muistiinpanomerkintöjä käytät ollessasi sisäänkirjautuneena henkilökohtaisilla tunnuksillasi.

Lue lisää »